Vain onnekkaimmat tilattuottavat sianlihaa kannattavasti
Nykyajan viljelijällä on rautainen ammattitaito. Sen päälle on takana valtavat investoinnit ja niskassa sen tuoma velkataakka.
Silti tuotanto kannattaa vain pienellä osalla tuottajista.
”Jotta maataloudella nykymaailmassa selviäisi, on pitänyt syntyä onnellisten tähtien alla”, toteaa kurikkalainen sianlihantuottaja Hannu Koivisto.
Koivisto on viittä vaille entinen sianlihantuottaja. Viime viikon torstaina Helsingin Sanomien mielipidepalstalla julkaistiin hänen kirjoituksensa ”Sikafarmarin testamentti”, jossa hän kertoo saaneensa tarpeekseen.
Päätös tuotannon lopettamisesta on suuri mieheltä, joka on ollut viime vuosina näkyvä kannattavan sianlihantuotannon puolestapuhuja.
Emakot ovat jo tilalta lähteneet, ja lopullisesti sikala tyhjenee lähiviikkoina.
Koivisto on ollut koko työuransa ajan täynnä intoa. Sitä on ollut monesti enemmän kuin vuorokaudessa tunteja.
Päätuotantosuunnan rinnalle on kertynyt vuosien varrella monia sivuelinkeinoja.
Vaikka hänellä itsellään onkin ollut halua monipuolistaa tilan toimintaa, hän ei pidä terveenä kehityksenä sitä, että tappiollista toimintaa paikataan sivuelinkeinoilla.
”Silloin varsinaisesta tuotantotoiminnasta tulee entistäkin kannattamattomampaa. Tänä päivänä eläintilalla on keskityttävä vain perusbisnekseen.”
Vaikka sianlihantuotannon kannattavuuskriisi ajoi Koiviston lopettamaan tuotannon, hän ei vaikuta katkeralta. Niin hän sanoo itsekin.
”En halua syyllistää tässä tilanteessa ketään. Se ei johda mihinkään muuhun kuin omien tekemisten puolusteluun, mikä tukahduttaa keskustelun alkuunsa. Nyt pitäisi saada oikeasti aikaan rakentava vuoropuhelu siitä, mihin suuntaan tuotantoa halutaan viedä.”
Keskustelua pitäisi hänen mielestään käydä niin, että ympäristön ja eläinten hyvinvoinnin lisäksi tasa-arvoisena näkökulmana olisivat tuotannon kannattavuus ja tuottajien oma hyvinvointi.
”Tällä hetkellä keskustelua hallitsevat kansalaisjärjestöt, joiden rauhoittelemiseksi virkamiehet tekevät päätöksiään. Ja niillä päätöksillä ei ole välttämättä mitään tekemistä tilojen ja eläinten todellisuuden kanssa.”
Samaan aikaan niskassa painaa tuonnin uhka.
”Pahinta tilanteessa on se, että hyvinvoinnin nimissä tehdyille investoinneille löytyy vain yksi maksaja: tuottaja itse.”
Koiviston mielestä suomalaisviljelijöillä on hyvät mahdollisuudet ja halua vaikuttaa ympäristö- ja hyvinvointiasioihin – kunhan tilojen taloustilanne saadaan kuntoon.
Vaikka sikatilojen talous kääntyisi jälleen parempaan, Koivisto ei aio enää peruuttaa lopettamispäätöstään. Sitä on kypsytelty vuoden verran, ja nyt on aika katsoa uuteen, hän toteaa.
”52-vuotiaana on hyvä miettiä, mitä vielä haluaisi tehdä.”
Yhtenä vaihtoehtona hän on kypsytellyt ajatusta pienimuotoisesta sianlihantuotannosta – vapaana pihalla eläviä possuja ja niistä valmistettuja erikoistuotteita suoraan ravintoloihin.
Ensin hän kuitenkin aikoo levätä.
JUHANI REKU
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
