Lannoitteiden hiilijalanjäljissä on isot erot – näistä syistä päästöt johtuvat

Yaran katalyyttiteknologia hajottaa ilokaasun typeksi ja ­hapeksi. Katalyyttinä toimii koboltti, joka sidotaan ceriumoksidiin ja ­muodostetaan pelleteiksi. Kuva: Yara

Lannoitteiden hiilijalanjäljessä on melkoiset erot. Venäläisen NPK (typpi, fosfori ja kalium) -lannoitteen lukema on yli kaksinkertainen suomalaiseen verrattuna, kiinalaisen peräti kolminkertainen.

Yaran NPK-lannoitteessa olevan typpikilon valmistaminen tuottaa 3,74 kiloa hiilidioksidia ekvivalentteina. Venäläisen vastaava lukema on 8,13 ja kiinalaisen 11,39.

Mistä näin iso ero johtuu?

Tärkein syy on länsimaissa käytettävä katalyyttiteknologia, Yaran kaupallinen johtaja Timo Räsänen ja markkinointipäällikkö Lauri Heimala kertovat. Yaran Suomen tehtaille kyseinen teknologia asennettiin jo vuonna 2009.

Lannoitteiden ­valmistuksessa tarvitaan typpihappoa, jota valmistetaan polttamalla ammoniakkia. Reaktiossa syntyy sivutuotteena ilokaasua, joka on vahva kasvihuonekaasu.

Katalyytti muuntaa ilokaasun vaarattomaksi, jolloin typpihappotuotannon päästöt vähenevät yli 90 prosenttia ja lopputuotteena olevan NPK-lannoitteen päästöt puolittuvat.

Tästä syntyy suomalaisen ja venäläisen lannoitteen ero.

Kiinalaislannoitteiden iso lukema taas johtuu siitä, että ammoniakin tuotannossa käytetään siellä kivihiiltä, kun länsimaissa käytössä on maakaasu.

Kiinan osuus maailman typpituotannosta on noin kolmannes, joten sen lannoitevalmistuksen kaasupäästöt ovat suuret.

Yaralla lannoitteiden hiili­jalanjälkeä alettiin laskea jo kahdeksan vuotta sitten. Lukema tunnetaan tuotekohtaisesti raaka-aineiden alkulähteiltä tehtaan lähtöportille saakka.

Nyt yhtiössä on käynnissä niin kutsuttu Green Ammonia -hanke. Siinä tutkitaan, miten ammoniakin tuotannon päästöjä voitaisiin vähentää.

Maakaasu tai kivihiili on lannoitetuotannon suurin kasvihuonekaasujen lähde. Jos ne pystyttäisiin korvaamaan uusiutuvalla energialla tuotetulla sähköllä, päästöt laskisivat dramaattisesti, Räsänen ­toteaa.

Vielä tavoitteeseen on matkaa. Tällä hetkellä vaihtoehtoiset menetelmät eivät ole hintakilpailukykyisiä eikä kuluttaja ole valmis maksamaan niistä.

Kun Yaralla lähdettiin vajaa kymmenen vuotta sitten laskemaan tuotteiden hiilijalanjälkeä, se ei kuluttajia tai viljelijöitä juuri kiinnostanut.

Nyt tilanne alkaa Länsi-Euroopassa olla toinen, Räsänen pohtii.

Varsinkin metsälannoitteiden hiilijalanjälki puhuttaa, kun keskustelu metsien hiilensidonnasta on käynyt kuumana.

Peltoviljelyssä asia siirtyy kiinnostuksen tasolta toteutusasteelle siinä vaiheessa, kun satoa ostavat elintarvikeyhtiöt alkavat sitä korostaa, Räsänen arvioi.

• Lannoitteiden typpi sidotaan ilmasta. Prosessiin tarvitaan energiaa ja vetyä, jotka saadaan länsimaissa maakaasusta. Prosessin tuloksena on ammoniakkia.
• Ammoniakista valmistetaan typpihappoa ja siitä nitraattia. Lannoitteissa typpi on nitraattimuodossa.
• Muut pääravinteet, fosfori ja kalium, saadaan maaperästä.
• Lisäksi lannoitteisiin lisätään kunkin tuotteen reseptin mukaan hivenaineita.