Lähes puolet nurmista kärsiipääravinteiden puutteesta
Lähes puolet Suomen nurmista kärsii nykyään pääravinteiden eli typen, fosforin tai kaliumin puutteesta, Yara Suomen kehityspäällikkö Minna Toivakka kertoo. Hän pohjaa tietonsa Artturi-säilörehuanalyyseihin ja Yaran Megalab-kasvianalyysien tuloksiin.
Vahvoilla nurmentuotantoalueilla peltojen viljavuusfosfori ja -kalium alenevat hänen mukaansa vuosi vuodelta.
Nyt nurmen ravinnetilannetta kannattaa miettiä tavallistakin tarkemmin, sillä viime kesän ja syksyn jäljiltä pellot olivat tyhjiä ravinteista, Toivakka sanoo.
Yksi merkki alilannoituksesta voi olla sadon alhainen raakavalkuainen.
Säilörehun hyvä raakavalkuainen on ratkaisevan tärkeää ruokinnassa, mutta se vaikuttaa myös nurmen kasvuun ja sadonmuodostukseen. Toivakka pitää 150–170 gramman raakavalkuaispitoisuutta kilossa kuiva-ainetta riittävänä sekä naudoille että nurmelle.
Nurmikasvuston vaaleus, epätasaisuus ja alhainen raakavalkuaispitoisuus johtui ennen aina typen puutteesta. Nyt syynä voi olla myös rikin puute, kun moni on siirtynyt rikittömiin lannoitteisiin.
Toivakan mukaan nurmen sopiva rikkilannoitus on 20–30 kiloa hehtaaria ja vuotta kohti.
Kaliumin puutetta esiintyy runsaasti Pohjanmaan rannikolta Lappiin. Nurmen ikääntyminen lisää kaliumin tarvetta.
Kaliumin puutteessa nurmi on lakoherkkä, lakastuu helteellä herkästi, sato alenee ja talvehtiminen heikkenee.
Toivakan mukaan nurmirehun kaliumpitoisuus ei saisi jäädä korjuuhetkellä ensimmäisellä sadolla alle 21 gramman kilossa kuiva-ainetta eikä toisella sadolla alle 24 gramman.
Karjatilalla myös eläinten seleenin tarve on muistettava lannoitteita valittaessa.
SATU LEHTONEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
