Viljelijöitä luvataan auttaaintegroidun kasvinsuojelun alkuun
Vuonna 2014 pelloilla ei saa pyöriä kasvinsuojeluruiskun kanssa pelkästään tottumuksen ja tavan vuoksi. Kasvinsuojelun pitää pääsääntöisesti perustua todelliseen tarpeeseen, ei kalenteriin.
Syynä on integroidun kasvinsuojelun muuttuminen pakolliseksi uuden kasvinsuojelulain myötä. Kasvinsuojelulaki tuli tosin voimaan jo tämän vuoden alusta, mutta integroidusta kasvinsuojelusta tulee pakollista vasta vuonna 2014.
Integroidussa kasvinsuojelussa on pitkä liuta kulmakiviä. Niitä ovat ennaltaehkäisy, kasvintuhoojien tarkkailu, ei-kemiallisten torjuntamenetelmien käyttö aina kun mahdollista sekä kasvinsuojeluaineiden käytön minimointi, luettelee erikoistutkija Irene Vänninen Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta (MTT).
Viljelijöiltä integroidun kasvinsuojelun käytännöt vaativat uuden omaksumista, mutta neuvonta lupaa olla apuna.
”Kestävään kasvintuotantoon ja sitä tukevaan integroituun kasvinsuojeluun perehtyneiden tutkijoiden ja neuvojien täytyy nyt järjestäytyä, jotta viljelijöille pystytään jakamaan mahdollisimman tuoretta tutkimukseen perustuvaa tietoa tehokkaista ja toistensa kanssa yhteen sopivista torjuntamenetelmistä.”
Tutkijat ja neuvontajärjestöjen edustajat ovat Vännisen mukaan jo käyneet keskusteluita ja aloittaneet verkostoitumisen niin keskenään kuin tuottajienkin kanssa.
Pääosin nykyaikainen kasvinviljely perustuu kemiallisen kasvinsuojelun varaan.
Vänninen muistuttaa, ettei integroitu kasvinsuojelu siitä huolimatta ole mikään uusi keksintö. Sitä on harjoitettu jo useiden vuosikymmenien ajan, tosin ei niin laajasti.
Käytännössä monet integroidun kasvinsuojelun edellyttämistä asioista ovat tiloilla jo käytössä esimerkiksi ympäristötuen ansiosta.
Muun muassa viljelykierto on perustavanlaatuinen integroidun kasvinsuojelun osa, jota suurin osa tiloista jo noudattaa.
Se, kuinka suuria muutoksia integroituun kasvinsuojeluun siirtyminen viljelijältä lopulta vaatii, riippuu pitkälti viljeltävistä kasvilajeista ja siitä, millaista kasvinsuojelua viljelijä nykyisin harjoittaa. Myös paikalliset olot määräävät, mikä on tilalla ylipäätään mahdollista toteuttaa, Vänninen muistuttaa.
Toisin kuin kasvihuoneviljelmille, kasvinviljelytiloille ei tällä hetkellä juuri edes ole olemassa sellaisia vaihtoehtoisia torjuntamenetelmiä, joita laajamittaisessa tuotannossa voitaisiin hyödyntää.
”On paljon mahdollisuuksia, joita ei vain ole vielä otettu käyttöön”, Vänninen toteaa.
Viljantuotannossa osa integroitua kasvinsuojelua voisivat olla bakteeripohjaiset peittausaineet eräitä sienitauteja vastaan. Niitä on Vännisen mukaan käytössä jo muun muassa Ruotsissa.
Tärkeää on myös satsata kasvien vastustuskyvyn ja maan kasvukunnon parantamiseen. Niiden avulla tautien ja tuholaisten aiheuttamia haittoja voitaisiin torjumisen sijaan ehkäistä ennalta.
Kaikkein tärkeintä on Vännisen mukaan se, että jokainen kasvinsuojelutoimenpide perustuu tutkittuun tietoon eli käytännössä kasvustojen tarkkailuun.
Kynnysarvoja kasvinsuojelutoimenpiteiden tarpeesta ja ajoituksesta päättämiselle ei kuitenkaan ole vielä olemassa kaikille kasvintuhoojille, joten uutta tietoa tarvitaan.
JUHANI REKU
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
