Koivikkolan tilalla on tuotettu puoli vuosisataa parhaimman laatuluokan maitoa: "Homma tehdään kunnolla tai sitä ei tehdä ollenkaan"

50 vuotta putkeen laatumaitoa.

Se tarkoittaa 36 500 lypsykertaa, joissa maidon laatu on ollut huippuluokkaa.

Miten uskomattomalta kuulostava temppu onnistuu?

Hokkuspokkuksia tai muita taikatemppuja ei tahdo tohmajärveläisen Martti Heiskasen hihasta löytyä.

Laatumaidon resepti on oikeastaan tämä: päivittäinen huolellisuus niissä asioissa, joilla on väliä.

"Vaimo oli tosi huolellinen, sitä olen yrittänyt jatkaa. Homma tehdään kunnolla tai sitä ei tehdä ollenkaan. Myös äiti teki huolellista työtä."

Walter Ehrströmin säätiön palkinnot laatumaidosta jaettiin eilen Helsingin yliopiston päärakennuksen juhlasalissa.

E-luokan eli korkeimman laatuluokan maidon osuus oli tänä vuonna samaa luokkaa kuin edellisvuonna, vaikka palkittujen määrä on vähentynyt.

"Suomessa tuotetaan erittäin korkealuokkaista maitoa", kehuu Maitohygienialiiton toiminnanjohtaja ja Walter Ehrströmin säätiön asiamies Hanna Castro.

Heiskasen vanhemmat Terttu ja Esa Heiskanen tuottivat laatumaitoa ensin 30 vuotta. Sitten työ siirtyi Heiskaselle ja hänen tuolloiselle puolisolleen Saaralle.

Pariskunta pyöritti tilaa yhdessä 15 vuotta. Avioeron jälkeen nyt 52-vuotias Martti Heiskanen on hoitanut tilaa itse viisi vuotta.

"Kaikkihan on ketjua, muuten ei olisi 50 vuoteen mitään mahdollisuutta."

Tuo ketju alkoi Esan kotitilalta Varpaisjärveltä, jossa ensimmäiset merkinnät laatulitroista ovat vuodelta 1968.

Kahdeksan vuotta myöhemmin vanhemmat muuttivat 230 kilometrin päähän Tohmajärvelle, Tertun vanhempien kotitilalle. Mukana tuli karja-autollinen lehmiä ja nuorta karjaa.

Terttu-äiti oli äärettömän tarkka hygieniasta ja eläintenhoidosta. Ennen emännäksi ryhtymistä hän kiersi tiloja karjantarkkailijana, Heiskanen valottaa.

"Jos hän vähänkin epäili, hän tarkasti riskieläimet ja tiesi taas missä mennään.”

Muutama vuosi sukupolvenvaihdoksen jälkeen parsipaikkojen määrä tuplattiin nykyiseen kolmeenkymmeneen.

Eron jälkeen Heiskanen on pyrkinyt yksinkertaistamaan työtään.

"Tehdään vain se, mikä vaikuttaa laatuun ja lopputulokseen", hän kertoo.

Lypsykin on mahdollisimman suoraviivaista. Lehmät ovat yhdessä rivissä. Soluttavat lehmät siirretään rivin päähän ja lypsetään viimeiseksi.

"En tulppaa lypsimiä. Tähän asti ovat sen kestäneet."

Tilalla on panostettu hyvälaatuiseen säilörehuun, joka tulee omilta pelloilta. Väkirehurobotti jakaa tiivistettä, ohra-vehnäseosta sekä peruskivennäistä.

Rodussa luotetaan täysin punaiseen. Syynä ovat maidon korkeammat valkuais- ja rasvapitoisuudet. Viimeisimmässä analyysissä maidon rasvapitoisuus oli yli viisi prosenttia.

"Vettä on halvempi ottaa hanasta kuin ajaa pitkin teitä."

Viime aikoina pitoisuudet ovat korostuneet hinnoittelussa entisestään.

Vuosiin on mahtunut yksi satatonnarikin. Äpyli sai tittelin viime kesänä.

Se menehtyi kuitenkin samana vuonna syötyään vahingossa tarkkuussilppurin noukkijan piikinpätkiä.

Olisiko jossakin nykyisistä lehmistä uuden satatonnarin aineksia? Se tulee jos on tullakseen, Heiskanen painottaa.

"En lähde siihen, että lehmä pitäisi hinkata viimeisilleen. Satatonnari on pahimmillaan eläinrääkkäystä. Täällä ei olla turboruuvi päällä."

Jalostuksessa hän katsoo käyttöominaisuuksia.

"Vaikka lehmä kultahippuja lypsäisi, ei sillä ole väliä jos se ei pysy terveenä."

Myös luonteella on merkitystä. Siitä laatumaidon tuottaja sai kipeän muistutuksen jalkaansa muutama kuukausi sitten.

Lehmä latasi potkun nilkan yläpuolelle ja seurauksena oli melkein kahden kuukauden sairasloma.

Maidon laadun tarkkailu vaatii päivittäistä vaivannäköä.

Siksi häntä harmittaakin, että meijeri päätti muuttaa maidon soluluvun tarkkailuun käytettävän testiliuoksen maksulliseksi.

Ilmainen liuos kun oli kädenojennus ja kannustus maidon laadun tarkkailemiseksi.

Entä tulevaisuus? Tila on velaton, joten tilannetta voi katsoa aidosti päivä kerrallaan. Terveys, motivaatio ja jaksaminen ovat merkittävässä roolissa jatkon kannalta.

Lapsia on siunaantunut yhdeksän.

"Keskimmäinen pojista on tosi paljon mukana. Poika on äärettömän näppärä." Kuusivuotiaana lapsi lomittajan hämmästykseksi täytti itse säilörehuvaunun ja jakoi rehut karjalle.

Laatumaidon tuottaja ei ota ansiota 50 vuoden onnistumisista vain itselleen ja perheelleen.

"Sidosryhmät ovat yhtä lailla onnistuneet: lomittajat, eläinlääkärit ja kaikki muut."

Sitä kai todellinen laatu on: onnistunutta yhteistyötä.