MTK:n on vaikutettava aluepolitiikkaan voimakkaasti, ehdokkaat linjaavat ‒ ”Yleispolitiikka ratkaisee onko yrittämisen edellytyksiä ylipäätään”

Toimittaja-kirjailija Matti Rönkä tenttasi puheenjohtajaehdokkaita Kati Partasta, Antti Kangasta, Eerikki Viljasta, Tero Hemmilää, Juha Junnilaa ja Ilkka Pohjamoa. Kuva: Petteri Kivimäki

Pieksämäellä maanantaina järjestetyssä MTK:n puheenjohtajatentissä luodattiin maa- ja metsätalouden sekä suomalaisen maaseudun tulevaisuudennäkymiä.

Toimittaja-kirjailija Matti Röngän vetämässä paneelissa puheenjohtajaehdokkaat löysivät yhteistä maaperää siinä, että MTK:n on kyettävä vahvaan ja laaja-alaiseen edunvalvontaan aluepolitiikassa.

”Vanha jako MTK:ssa oli, että tuottajajärjestö keskittyy elinkeinopolitiikkaan eikä mene yleispolitiikkaan. Mutta maailma on muuttunut niin, että nykyään yleispolitiikka ratkaisee sen, onko siellä maaseudulla yrittämisen ja elämisen edellytyksiä ylipäätään”, MTK:n valtuuskunnan puheenjohtaja ja keskustalainen kansanedustaja Eerikki Viljanen Vihdin Nummelasta tähdensi.

”Meidän on jatkossakin oltava paras asiaosaaja maa- ja metsätalouselinkeinojen ytimessä, mutta sen lisäksi on hallittava yleispolitiikka”, Viljanen sanoi.

Maatalousyrittäjä, MTK:n johtokunnan jäsen Kati Partanen (kesk.) Iisalmesta oli samoilla linjoilla.

”MTK on jo nyt huomattavan vaikuttava yhteiskuntapoliittinen toimija, ja tätä on vahvistettava edelleen. Mutta meidän on oltava vahvoja myös substanssiasioissa, joita en haluaisi jättää yksistään puolueiden varaan.”

Ruokaketjun vaikuttavissa tehtävissä pitkän uran tehnyt Tero Hemmilä Laitilasta peräänkuulutti niin ikään yleispolitiikan tärkeyttä. Hemmilä on puoluepoliittisesti sitoutumaton ehdokas.

”MTK on ennen kaikkea vahva ammattijärjestö, joka pohjautuu yrittäjyyden edistämiseen, mutta se kaikki tapahtuu elinvoimaisella maaseudulla. Siksi MTK:n on välttämätöntä ottaa myös laajempi yhteiskunnallinen rooli”

Elintarvike- ja rahoitusalan johtotehtävissä vaikuttanut kokoomustaustainen Juha Junnila Kiikasta haluaisi vahvistaa entisestään MTK:n roolia aluepolitiikan puolestapuhujana.

”Jotta joku voisi yrittäjänä menestyä, infran ympärillä on oltava kunnossa, mutta myös terveyspalveluiden ja koulutuksen on toimittava seudulla. Näyttää siltä, ettei tässä maassa ole oikein muuta järjestöä kuin MTK, joka pystyy tässä toimimaan aktiivisesti. Mutta MTK:kin tarvitsee tässä kumppaneita”, Junnila linjasi.

Junnila painottaa, että MTK tekee vaikuttavaa edunvalvontaa Brysselissä.

”Tiukka ammatillisuus tarvitaan, koska mitään korvaavaa organisaatiota ei ole. Ilman MTK:n merkittävää osaamista tai tukea Suomen olisi ollut erittäin vaikeaa maa- ja metsätalouteen liittyviä kysymyksiä hoitaa Brysselissä.”

Julkisen talouden jakovara on Suomessa tulevina vuosina äärimmäisen niukka, ennakoi kansanedustaja Eerikki Viljanen (kesk.). Kuva: Petteri Kivimäki

Perussuomalainen kansanedustaja ja maatalousyrittäjä Antti Kangas Sievistä uskaltautui ennustamaan, että EU leikkaa tulevalla rahoituskehyskaudellaan 2028‒2034 maatalouden rahoitusta kahdeksalla prosentilla.

”En usko, että sieltä lähtee 15‒20 prosenttia, kuten etukäteen on arvioitu. Pohjaan näkemykseni siihen, että kaikki EU:ssa vastustavat nykymallin romutusta ja kaikki valtiot puolustavat cap-pottia. Lisäksi komissaari Christophe Hansen on hyvin vahva aktiivituotannon puolustaja”, Kangas totesi.

Kotieläinjalostusosuuskunta Faban toimitusjohtajana toimiva, aiemmin MTK:ssakin työskennellyt Ilkka Pohjamo katsoo, että voimakasta maatalousedunvalvontaa tarvitaan jatkossa niin Brysselissä kuin kotimaassakin. Pohjamo on puoluetaustaltaan keskustalainen.

”EU:ssa on taipumus, että maatalouspolitiikka on itseään säilyttävää. Siksi on vaikeaa arvioida, että koska on se hetki, kun se pistetään kokonaan uusiksi. Esimerkiksi sota Ukrainassa saattaa muuttaa asiat totaalisesti. Joka tapauksessa trendi, jota kohti olemme menossa, on jäsenmaiden roolin kasvu maatalousrahoituksessa.”

Ilkka Pohjamo katsoo, että EU:ssa jäsenmaiden rooli korostuu jatkossa maatalousrahoituksessa. Kuva: Petteri Kivimäki

Kati Partanen huomautti, että EU:ssa on runsaasti paineita suunnatta lisää resursseja uusiin kohteisiin.

”Siitäkin huolimatta maatalous ja ruoka ovat EU:n keskiössä, ja niiden merkitys ymmärretään aiempaa vahvemminkin. En ole aivan varma, siirtyykö päätäntävaltaa ja maksuosuutta maataloustuissa lisää jäsenvaltioille. Ainakin Tanska tätä kovasti vastustaa.”

Juha Junnilan mielestä kansallisen maatalouspolitiikan korostumisessa olisi myös riskejä.

”Kun jakovaraa yhteiskunnassa on vähän niin maatalouden osalta riskinä on, että käynnistyy repivä yhteiskunnallinen keskustelu siitä, mihin rahat pitää laittaa. Edessä voi olla siinä mielessä erittäin ikävä paluu aikaan ennen EU-jäsenyyttä ja suhtautumiseen maatalouteen.”

Tero Hemmilä muistutti, että vaikka julkista rahaa on jaettavissa niukasti, elintarvikemarkkinoilla kyllä liikkuu miljardeja.

”Ajattelen kyllä, että on syytä avata keskustelua ylipäätään tukitasojen nostamisesta, toki ymmärtäen vastuullinen rahankäyttö yhteiskunnassa. Mutta kun maatalousrahojen tukipotti on 2 miljardia euroa vuodessa, markkinoilla liikkuu rahaa 10 miljardia euroa vuodessa.”

Hemmilä peräänkuuluttaa markkinaedunvalvontaa.

”Markkinoita pitää pystyä ohjaamaan järkevämmin hieman eri tavalla, lisää rahaa elintarvikeketjun alkupäähän ohjaten. Samalla tietenkin on kunnioitettava markkinatalouden pelisääntöjä.”

Kati Partasen mukaan Tanska vastustaa voimakkaasti kehitystä, jossa jäsenmaiden maksuosuutta maataloudessa lisättäisiin. Kuva: Petteri Kivimäki

Eerikki Viljasen mukaan kaikkien eduskuntapuolueiden sitoutuminen velkajarruun, vasemmistoliittoa lukuun ottamatta, vetää julkisen talouden jakovaran erittäin tiukalle.

”Jos nyt julkinen raha on kiven alla, on se sitä tulevaisuudessa vielä enemmän, jos velkajarru pitää. Meille on valtava haaste saada näissä oloissa kansallista rahaa maatalouteen sen tilkkeeksi, mitä EU:sta lähtee pois”, Viljanen sanoi.

”Ja tähän päälle tulee vielä Nato-velvoitteen täyttäminen puolustusmenoissa, joka edelleen kiristää julkisen talouden tilannetta.”