Eläinsuojelurikkomukset aina yksittäistapauksia
Monen tuottajan jaksaminen on veitsenterällä. Varsinkaan ikääntyneet sinnittelijät eivät hevin pyydä apua. Kuva: Viestilehtien arkistoVakavat eläinsuojelurikkomukset ovat aina yksittäistapauksia. Jokaisella on erilaiset syyt ja tausta, asiantuntija Leena Suojala MTK:sta sanoo.
Rikkomukset ovat vakava asia koko elinkeinolle. Niiden takia myös asiansa hyvin ja oikein hoitavat kotieläintuottajat saavat lokaa niskaansa.
Suojala korostaa, ettei MTK hyväksy minkäänlaista eläinsuojelulain vastaista toimintaa.
Aina, kun julkisuuteen nousee uutinen tuotantoeläinten huonosta kohtelusta, vaaditaan lisää valvontaa. Suojalan mielestä se ei asiaa ratkaise. On todettu, että ongelmatapaukset eivät useinkaan jää valvonnan haaviin.
Suojala nostaa esimerkiksi Loimaalla hiljattain ilmi tulleen tapauksen. Pari sataa sikaa oli kuollut hoidon puutteeseen.
Suojalan mukaan tila ei todellakaan ollut mikään valvonnan ”vanha tuttu”. Se oli mukana kaikissa valvontajärjestelmissä. Tila kuului Sikavaan ja eläinlääkäri teki siellä säännöllisesti terveydenhuoltokäynnin.
Tilan edellinen sikaerä oli ollut täysin kunnossa, Suojala kertoo.
Ensimmäiset epäilyt ongelmista heräsivät teurastamossa, kun seuraavaa teuraserää ei kuulunut ajallaan.
Poliisi löysi kuolleet eläimet ja pidätti sikalan hoitajan. Tämä kertoi sairastelleensa talven aikana, joten hän ei kyennyt huolehtimaan sioista.
Tässä tapauksessa elinkeinon oma valvontajärjestelmä toimi tehokkaasti, mutta ongelmaa ei silti havaittu ajoissa, Suojala sanoo.
”Kun inhimilliset tekijät tulevat kuvaan mukaan, voi käydä näin.”
Suojala toteaa, että kotieläintuottajien työn henkinen kuormittavuus on kasvamistaan kasvanut.
Kannattavuusongelmat ja yhteiskunnan paineet rasittavat. Jaksaminen on monella niin veitsenterällä, että pienikin ylimääräinen painolasti voi laukaista uupumisen.
Elämänhallinnan pettäminen voi johtaa siihen, ettei eläimistä enää pystytä huolehtimaan.
”Usein pirtissä olisi jo pitkään ollut ihmissuojelun tarve ennen kuin eläimet joutuvat sijaiskärsijöiksi.”
Tavallisimmin eläinsuojeluongelmia havaitaan tiloilla, joilla ei ole terveydenhuoltosopimusta ja jotka eivät ole teurastamon sopimustuottajia. Nämä ”väliinputoajat” eivät kuulu minkään tuottajaa tukevan järjestelmän piiriin.
Näillä tiloilla tuottajat ovat usein ikääntyneitä. Investointeja ei tehdä, vaan sinnitellään vanhoissa, puutteellisissa tiloissa. Tilan olosuhteille sokeudutaan. Oma jaksaminen heikkenee, mutta eläimistä ei osata luopua.
Suomalaiset ovat huonoja pyytämään apua, Suojala toteaa. Samoin apua arastellaan tarjota, jos sitä ei ole pyydetty. Tällaisissa tapauksissa yhteisöllisyys voisi kuitenkin pelastaa paljon.
Suojala ihmettelee Joensuun kaupungin entisen valvontaeläinlääkärin Maarit Kyrön julkisudessa esittämää kommenttia tarkastusten tuloksista.
Kyrön mukaan hänen tekemistään tarkastuksista vain muutama oli sellaisia, joissa puutteita ei havaittu tai annettiin eläimen omistajalle vain ohjeita.
Suurin osa eläinsuojeluilmoituksista oli Kyrön mukaan aiheellisia ja edellytti valvontaeläinlääkäriltä kiireellisiä toimenpiteitä.
Eviran tilastojen mukaan virkaeläinlääkärit suorittivat vuonna 2010 yhteensä 4 367 epäilyyn perustuvaa eläinsuojelutarkastusta. Vakavia laiminlyöntejä, joissa ryhdyttiin kiireellisiin toimenpiteisiin, oli 109 tuotantoeläintilalla sekä 131 lemmikkieläinkohteessa. 109 tilaa on neljä prosenttia tarkastetuista. Lemmikkieläinkohteissa vastaava osuus on 9 prosenttia.
SATU LEHTONEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
