Pilkkimestari vaihtaa paikkaa kahden minuutin välein

Pilkkireissulla Joonas Arola saattaa kairata kymmeniä reikiä. Kuva: Pekka Fali

Pilkkiminen vaatii tietoa, taitoa ja kärsivällisyyttä. Kuva: Pekka Fali

Syöttinä on kärpäsentoukkia. Kuva: Pekka Fali

Vapoja pitää olla monenlaisia. Kuva: Pekka Fali

Pilkkikisojen nuorten sarjoista on ropissut mitaleja. Kuva: Pekka Fali

TAIVALKOSKI

Jos luulit, että pilkkiminen on uneliasta puuhaa, jossa istutaan tuntikausia samassa paikassa, luulit väärin.

”Jos saalista ei tule kahdessa minuutissa, pitää vaihtaa paikkaa”, taivalkoskelainen mestaripilkkijä Joonas Arola toteaa. Tämä pätee ahvenella, hän täsmentää.

Pilkkikilpailuissa siirtymisistä kertyy helposti useita kilometrejä, kun kilpailijat hakevat optimaalista pyyntipaikkaa. Joskus käy niin hyvin, että kultasuoni osuu ensimmäiselle reiälle.

”Kilpailuissa pilkitään yleensä neljä tuntia. Joskus koko saaliin saa ensimmäisen tunnin aikana”, yhdeksäsluokkalainen Arola kertoo.

Joskus taas yksikään reikä ei tuota tulosta – kuten haastattelupäivänä pilkkisesongin vasta alkaessa.

Arola kairaa useita reikiä ja pilkkii kärsivällisesti, mutta nyt ei nappaa. Nollasaalis ei syö Arolan uskottavuutta, sillä palkintokaappi puhuu puolestaan.

Mitalia löytyy jokaista väriä ja pokaaleja jokaista kokoa. Suomenmestaruus irtosi alle 12-vuotiaiden sarjassa vuonna 2010.

Koristemetallin lisäksi pilkkikisoista voi voittaa jotain hyödyllistäkin: kalastusvälineitä, kahvinkeittimiä, moottorisahoja, jopa mönkijän.

”Isä voitti kerran grillikodan”, Arola kertoo.

Kun kisamenestystä tulee, pilkkijä on usein vaitonainen, millä vavalla paras saalis pyydystettiin.

Arolan paras saalis on yli kymmenen kiloa kalaa neljän tunnin pilkkikisassa.

Pilkkikevään kruunaa yleensä Kuusamon pilkkiviikko huhtikuun alussa. Taivalkosken kirkonkylän peruskoulua käyvä Arola sai toissa vuonna sen takia koulusta omaa lomaa.