Kasvinjalostus teki Brasiliasta rikkaan
Vielä 1970 Brasilia ei kyennyt ruokkimaan edes omia kansalaisiaan. Tänään se on maailman toiseksi suurin elintarvikeviejä ja suurin naudanlihan, sokerin, appelsiinimehun, kahvin ja ennen kaikkea soijapavun viejä.
Mikä on Brasilian menestyksen salaisuus?
Kaikki lähti maataloustutkimuksesta.
Maan hallitus perusti 1975 tutkimuslaitos Embrapan kehittämään trooppisiin oloihin sopivan soijapavun. 1990-luvulle tultaessa pulma oli ratkaistu, ja Brasilian soijapaputuotanto alkoi kasvaa vauhdilla.
Nykyisin Embrapa tutkii muun muassa vehnää ja auringonkukkaa. Laitoksella on 45 toimipistettä ja palkkalistalla 70 täysipäiväistä maisteri- tai tohtoritason tutkijaa.
Miten pieni soijapapu pystyi mullistamaan koko maan?
Se antoi brasilialaisille syyn levittäytyä sisämaahan. 1970-luvulle saakka maan tärkeimmät teollisuuslaitokset sijaitsivat rannikolla.
”Kun Embrapa perustettiin, Brasilian keskiylänkö oli joutomaata. Siellä ei asunut kukaan”, kertoo Embrapan viestintäjohtaja Amelio Dall’Agnol.
”Sitten maata alettiin raivata riviviljelyä varten. Alueelle saatiin maantiet, viestintäyhteydet ja kaupunkeja, vain ja ainoastaan soijapavun ansiosta – niitä kasvoi pilvin pimein cerradolla (savannilla).”
Myös lihantuotantoa alettiin kehittää. Sen ansiosta raaka-aineille saatiin lisäarvoa, kansalaisten ruokavalio parani ja Brasilian bruttokansantuote lähti kasvuun.
Soijapavun kokonaisviljelyala on kasvanut vuoden 1970 alle 2 miljoonasta hehtaarista yli 25 miljoonaan hehtaariin.
Maatalouden ja elintarviketuotannon osuus Brasilian bruttokansantuotteesta on nykyisin 25 prosenttia. Viime vuonna 40 prosenttia maan kokonaisviennistä liittyi maatalouteen ja 35–40 prosenttia työpaikoista on maataloudessa.
Vuonna 2011 soijapapujen viennin arvo oli 22,4, lihan 18, sokerin ja etanolin 17,8 ja kahvin 7,5 miljardia dollaria.
Brasilialle kertyi maatalouskaupasta ylijäämää viime vuonna 77 miljardia dollaria.
Vaikka Brasilia on kehittynyt huimasti 40 vuodessa, se on raapaissut potentiaalistaan vasta pintaa.
Brasiliassa on edelleen miljoonia hehtaareja koskematonta maata, joka voidaan ottaa maataloustuotantoon. Maan ilmasto on suotuisa ja sadettakin saadaan yleensä riittävästi. Maalla on vesivaroja, vaikka kuivuus turmelikin Etelä-Brasilian tämänvuotiset sadot.
Olisiko tämä kehitys ollut mahdollista, ellei Brasilian hallitus olisi perustanut Embrapaa ja antanut sille tehtäväksi kehittää trooppisissa oloissa menestyvän soijapavun?
Ken tietää? Brasilia on kuitenkin vakuuttava esimerkki siitä, miksi kansakunnan kannattaa investoida omaan elintarvike- ja maataloussektoriinsa.
Brasilian esimerkki osoittaa myös, miten tärkeä maatalous on kansakunnan hyvinvoinnille ja kansalliselle turvallisuudelle.
MIKE WILSON
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
