5-vuotiaasta navettapiiasta ei tullut kynsitaiteilijaa, vaan eläimiä rakastava lehmityttö
”Nuoruuden into antaa notkeutta monenlaisiin hommiin. Maatilalla on oltava moniosaaja ja samalla innokas oppimaan uutta.”
Kiuruvetinen Lumi-Kukka Tikkanen, 19, ei pelkää työtä eikä maatöiden mukana tuomia haasteita.
”En todellakaan! Olen navetan kasvattama, sillä aloitin "karjapiian" hommat jo viisivuotiaana. OIin hyvin touhukas ja kaikessa mukana, mutta erityisesti vasikat saivat jakamattoman huomioni. Niinpä ei tullut kenellekään yllätyksenä, että Savelan tilan pikkuemännästä tuli isona oikea lehmityttö”, Tikkanen kuvailee hymyillen.
”Ei tullut kenellekään yllätyksenä, että Savelan tilan pikkuemännästä tuli isona oikea lehmityttö.”
Matkanteko pienestä karjapiiasta maatalousalan ammattilaiseksi on ollut Tikkasen kohdalla kohtalaisen suoraviivaista.
”Toki teinivuosien välimaastossa ajatuksissa seikkaili monenlaisia ammattihaaveita kynsitaiteilijasta muusikkoon. Juuret ovat kuitenkin sen verran syvällä oman tilan mullassa, että yläkoulun jälkeen päädyin suorittamaan kaksoistutkinnon. Vuoden 2025 keväällä valmistuin sekä ylioppilaaksi että maaseutuyrittäjäksi. Olihan se hieno tunne, sillä tuplatutkinto ei ole ihan läpihuutojuttu.”
Heti valmistujaisten jälkeen Tikkanen aloitti työt vajaan neljänkymmenen lehmän kotitilalla.
”Jo seuraavana päivänä olin navetassa. Se oli selvää, että jätän muut haaveet telakalle ja jatkan äidin rinnalla tilanpitoa. Toki vielä tässä vaiheessa työntekijänä, mutta yhtymävetoisuuskaan ei ole pois suljettu.”
Lumi-Kukan äiti, emäntäkalenterista tuttu Sini Tikkanen on pitänyt maitotilaa vuodesta 2005 lähtien.
”Poikkean sopivasti totutusta, sillä olen ollut alusta lähtien lehmien yksinhuoltaja. Puolisollani ja Lumi-Kukan isällä, Jari Hynysellä on oma maatila, joten käytännössä tämän tilan työt on aina hoidettu emäntävetoisesti", Sini Tikkanen kertoo.
Jatkossa Savelan maitotilalla puhaltavat uudet tuulet, kun emäntävetoisuus saa Lumi-Kukan myötä tervetullutta lisävahvistusta.
”Olen tavattoman kiitollinen ja suoraan sanoen jopa ylpeä, että Lumi-Kukka on kiinnostunut tilanpidosta. Häntä ei kuitenkaan velvoiteta, eikä painosteta mihinkään, joten Lumi-Kukka voi myös jatkossa päättää omista valinnoistaan”, Sini Tikkanen muistuttaa.
Tällä hetkellä Lumi-Kukka Tikkanen sanoo keskittyvänsä kotitilaansa ja sen kehittämiseen.
”Paljon on tehty, mutta ei työ tekemällä lopu. Äiti on luonut kovalla työllä napakat askelmerkit, joten tästä on hyvä jatkaa myös kahden emännän voimin."
Vaikka Lumi-Kukka Tikkanen tekee vajaan neljänkymmenen lypsävän maitotilalla myös konehommia, suurin mielenkiinto kohdistuu navetan puolelle.
”Olen erittäin kiinnostunut karjanjalostuksesta. Kiinnostuksen vauhdittajana toimii osaltaan se, että valtarotuna toimivan ayrshiren lisäksi meillä on länsisuomenkarjaa. Nämä pienet sisupommit ovat eläiminä kestäviä ja jopa tuotokseltaan hyviä, mutta tulevaisuutta ajatellen haluamme niistä vieläkin parempia. Niinpä löysin itseni opiskelemasta tilasiemennystä, vaikka vielä vuosi sitten päätin, että hetkeen en edes ajattele koulunkäyntiä.”
Jalostuksen ohella Tikkanen sanoo laittavansa lisäpaukkuja eläinten hyvinvointiin.
”Aina löytyy kehittämistä ja tehostamista. Jos kassavarat olisivat ylenpalttiset, navettaan voisi hankkia vaikka mitä, mutta eläinten hyvinvointia voi lisätä merkittävästi huokeammankin hintalapun hankinnoilla”, Tikkanen sanoo.
”Lisäksi pidän tärkeänä, että karja tottuu käsittelyyn, joten meidän tilalla eläimiä taputellaan, halataan ja puhutellaan nimillä. Kokemukseen pohjautuen voin sanoa, että pienet teot ovat silta onnistuneeseen lopputulokseen.”
”Toki tilaa täytyy kehittää, mutta kehityksen ei tarvitse olla aina kokoluokan kasvattamista. Tärkeintä on toimiva kokonaisuus ja hyvinvoiva karja.”
Tulevaisuus äidin ja tyttären luotsaamalla Savelan tilalla näyttäytyy kaikin puolin valoisana.
”Hyvin tässä pärjätään. Tila ei ole iso, mutta meille sopiva. Kaiken ei tarvitse olla isoa ja komeaa, sillä tulevaisuudessakin tarvitaan kaikenkokoisia maatiloja. Näin varmistetaan, että syrjäseudutkin pysyvät asuttuina”, Sini Tikkanen muistuttaa.
Lumi-Kukka Tikkanen on äitinsä kanssa samaa mieltä.
”Toki tilaa täytyy kehittää, mutta kehityksen ei tarvitse olla aina kokoluokan kasvattamista. Tärkeintä on toimiva kokonaisuus ja hyvinvoiva karja. Kun nämä osa-alueet ovat kunnossa, lopputulos on usein sama ja joskus jopa parempi kuin suurilla karjatiloilla.”
Vaikka emäntävetoisella Savelan tilalla tuotetaan maitoa entiseen tahtiin, niin perheen tekijäkaksikko sanoo olevansa avoin toimintaa tukeville uudistuksille.
”Unelmia ei kannata hylätä. Jos kaikki menee mallikkaasti, niin tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu myös vetovastuun jakaminen. Maatalousyhtymän perustamisella ei ole kuitenkaan kiire, sillä haluan vielä opiskella. Ajatuksissa on hakeutua agrologiopintojen pariin, mutta ajankohta on vielä auki. Lisäksi olen kiinnostunut numeroista, joten haluan lisäoppia talouspuolelle”, Lumi-Kukka Tikkanen luonnehtii.
”Kaiken ei tarvitse olla isoa ja komeaa, sillä tulevaisuudessakin tarvitaan kaikenkokoisia maatiloja. Näin varmistetaan, että syrjäseudutkin pysyvät asuttuina.”
Sini Tikkanen on tyttärensä kanssa yhtä mieltä siitä, että nykypäivän karjataloudessa tarvitaan muutakin kuin vahvaa maauskoa ja lypsytaitoja.
”Taloudenhallinta on tärkeää, mutta vähintäänkin yhtä tärkeää on positiivinen ajattelutapa. Niinpä ajattelumallia kannattaa aina välillä päivittää ja joskus jopa nykyaikaistaa. Maatalous on ala, joka tarvitsee riveihinsä nuoria tekijöitä.”
- Osaston luetuimmat
