Suomalaisella maidolla ylivoimaisen pieni vesijalanjälki

Suomessa yhden rasvattoman raakamaitolitran tuottaminen kuluttaa viisi litraa makeaa vettä. Kuva: Kimmo Haimi

Kuva: Jukka Pasonen

Maltillinen vedenkulutus voisi olla suomalaisen elintarviketuotannon valtti, toteaa Luonnonvarakeskus Luken tutkija Kirsi Usva.

Usva on vertaillut maidon tuotantoon tarvittavan veden kulutusta useiden maiden välillä ja todennut, että suomalainen maito on tässä suhteessa erittäin ympäristöystävällinen tuote.

Usva esitteli vesijalanjäljen laskennan kehitystä Luken elinkaariarviointia käsittelevässä seminaarissa Helsingissä lokakuussa.

Tosin kulutuslukuihin vaikuttavat niin lähtöoletukset kuin laskentaan käytettävä menetelmäkin.

Perinteinen vesijalanjälkiarviointi ei vielä tuo esiin sellaisia eroja maiden välille, jotka erityisesti saisivat suomalaisen maidon loistamaan.

Suomessa yhden rasvattoman raakamaitolitran tuottaminen kuluttaa viisi litraa makeaa vettä ennen kuljetusta meijeriin. Määrä on laskettu rasva- ja valkuaisvakioidulle (FPCM) maidolle.

Irlantilaistilan maitolitra kuluttaa runsaat 6 litraa ja australialaisen 14,1 litraa vettä. Hollannissa kulutus on jo yli 66 litraa ja Kiinassa 69 litraa vettä. Eroja selittävät esimerkiksi rehun tuotantotavat ja tuonti.

Vesijalanjälkiarviointia kehitettiin 2000-luvun alussa laskentamenetelmäksi, joka on nimetty vesistressi-indeksiksi (WSI).

Siinä verrataan toisiinsa paikallista veden tarvetta ja alueella käytettävissä olevia uusiutuvia vesivaroja.

Tuloksena on kerroin, jolla tuotteen kuluttama vesimäärä kerrotaan. Mitä niukemmat vesivarat suhteessa kulutukseen, sitä suurempi on kerroin ja sen myötä suurempi tuotteen vesijalanjälki.

Vesistressi-indeksiä käytettäessä vertailun kärkeen kiilaa Irlanti 0,4 litran vedenkulutuksellaan.

Suomen edelle menee australialainenkin maitolitra, jonka tuottaminen vaatii 1,9 litraa vettä. Suomi jää tässä vertailussa kolmanneksi 3,6 litralla.

Suomen tappiota selittää perin yllättävä asia. Vesistressi-­indeksi huomioi sen, että Suomen pääkaupunki ei ole vetensä suhteen omavarainen. Helsingin vesi johdetaan yli sata kilometriä pitkää tunnelia pitkin Päijänteestä, Usva kertoo.

Toisaalta Australiankaan lukema ei kerro totuutta koko maasta: vertailussa mukana oleva tila on alueella, jossa viljelyyn ei tarvita keinokastelua.

Kansainvälinen vesivaratutkijoiden työryhmä Wulca on tänä vuonna saavuttanut yhteisymmärryksen uudesta vedenkulutuksen arviointimenetelmästä, jonka suomenkieliseksi nimeksi on annettu veden niukkuusvaikutus. Siinä vedenkulutuksen arvioinnin pohjana on entistä vahvemmin tuotteen koko elinkaari, Usva kertoo.

Kun maidontuotannon vedenkulutusta tarkastellaan niukkuusvaikutusmenetelmällä, kolmen maan järjestys muuttuu jälleen täysin.

Suomessa tuotettu rasvaton maitolitra kuluttaa sen mukaan laskettuna 10,3 litraa vettä, irlantilainen 50,2 litraa ja australialainen peräti 86,8 litraa vettä.

Erot syntyvät jälleen tuotantopanoksista.

”Australialaisen maidon tuotannossa on käytetty pieni määrä väkirehua, joka on tuotettu keinokastelua vaativalla alueella”, Usva selittää.

Kyse ei ole luvuilla ja lähtötiedoilla kikkailusta, Usva vakuuttaa.

Hänen mukaansa uusin, Suomelle myönteinen menetelmä on tieteellisesti pätevä.

Se myös kertoo tehokkaasti siitä, onko koko tuotantoketjussa ongelmia ja missä ne ovat.