Pienteurastamot peräävät maalaisjärkeä säädöksiin
Meillä on sellainen tuntuma, että kun lihantarkastus siirtyi Eviralle, mukaan tuli paljon uutta henkilökuntaa, jolla ei ole lihantarkastuksesta käytännön kokemusta.«
KOUVOLA (MT)
Joustavuutta ja maalaisjärkeä säädösten tulkintaan. Sitä perää pienteurastamoiden syksyllä perustama yhdistys Suomen Teurastamoyrittäjät ry.
Yhdistys piti ensimmäisen seminaarinsa Forssassa viime viikolla. Siellä kävi ilmi, että kukin yrittäjä on tahollaan pohtinut samantapaisia ongelmia.
Yhdistyksen sihteeri, Muhniemen Lahtivajan yrittäjä Kaarin Knuuttila ottaa esimerkiksi teurastuksen sivutuotteiden keräilyn ja käsittelyn. Se on pienille yrityksille iso kuluerä.
Knuuttila itse on saanut viranomaisilta moitteet, kun niin sanottua TSE-materiaalia, esimerkiksi lampaiden pernaa ja sykkyräsuolia, ei ollut värjätty säädösten mukaisesti sinisiksi.
”En halua värjätä niitä, koska väri tarttuu kaikkeen, vaatteisiin, käsiin ja huonetiloihin.” Knuuttilan mielestä pitäisi riittää, että materiaali on sinisessä astiassa.
”Isossa teurastamossa väki vaihtuu, joten värjäys on aiheellista. Mutta kun minä itse täällä laitan sen pernan siniseen astiaan, tiedän kyllä varmasti, missä se on. Sekaantumisen vaaraa ei ole”, Knuuttila sanoo.
Tämä on yksi esimerkki pienteurastamojen kohtuuttomaksi kokemasta asiasta: Pienillä on samat vaatimukset kuin moninkertaisesti suuremmilla, täysin eri resursseilla ja riskeillä toimivilla yrityksillä.
Pienyrittäjät kokevat, että heihin ei luoteta.
Knuuttilan toinenkin esimerkki liittyy TSE-riskimateriaaliin. Tällä hetkellä se pitää viedä pitkän matkan päähän Honkajoelle.
20 kilometrin päässä Muhniemen Lahtivajasta on pieneläinkrematorio, joka voisi polttaa teurasjätteet. Vaikka se on hyväksytty ykkösluokan käsittelylaitokseksi, se ei saa ottaa vastaan lampaan TSE-materiaalia, Knuuttila sanoo.
”Ei, vaikka ottaisin tuhkan takaisin ja toimittaisin sen Honkajoelle.”
Hänen mukaansa Elintarviketurvallisuusvirasto Eviralta olisi ehkä irronnut lupa riskimateriaalin polttamiseen lähilaitoksella, mutta kaupungin ympäristöviranomaiset eivät halunneet edes ottaa asiaa käsiteltäväksi.
Yrittäjät ovat myös havainneet, että laitosvalvontaan liittyvien asioiden tulkinta vaihtelee paikkakunnasta riippuen.
”Esimerkiksi joissakin lintuteurastamoissa tarkastuseläinlääkäri on paikalla koko ajan, vaikka se ei olisi tarpeen. Laskusta tulee iso”, Knuuttila sanoo.
Lihantarkastusaika voi samassakin teurastamossa vaihdella erittäin paljon henkilöstä riippuen, hän kertoo.
”Meillä on sellainen tuntuma, että kun lihantarkastus siirtyi Eviralle, mukaan tuli paljon uutta henkilökuntaa, jolla ei ole lihantarkastuksesta käytännön kokemusta. Epävarma henkilö saattaa yrittää päteä ja tarttua aivan nippeliasioihin, ettei vain tekisi mitään virhettä.”
Tällainen uuvuttaa yrittäjää henkisesti, Knuuttila sanoo.
Teurastamoyrittäjien yhdistys pyrkii ajamaan pienteurastamojen asioita yhdessä viranomaisten suuntaan.
”Eviran lihantarkastusyksikön johtaja Eeva-Riitta Wirta oli koko päivän mukana Forssan seminaarissamme”, Knuuttila kertoo tyytyväisenä.
Myös Honkajoen edustaja vieraili tilaisuudessa ja kutsui yhdistyksen väen vierailulle.
”Heidänkin kanssaan syntyi positiivinen yhteistyön henki.”
Yhdessä tieto saadaan kulkemaan myös toiseen suuntaan, Knuuttila kertoo.
”Tällä hetkellä uusi lihantarkastusasetus on lausuntokierroksella. Pienyrittäjät eivät tietäisi siitä mitään ilman yhdistystä. Nyt olen laittanut sen sähköpostilla kaikille halukkaille.”
Oma arvonsa on myös sillä, että yrittäjän arjesta, murheista ja iloista, päästään yhdistyksessä keskustelemaan kollegojen kanssa.
”Jo pelkkä ajatustenvaihto piristää”, Knuuttila sanoo.
Yhdistyksen puheenjohtajana toimii Miikka Depner Vainion Teurastamosta.
SATU LEHTONEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
