Toimiva ojitus tuottaaparempaa satoa
Kalle Oivanen on tehnyt tilallaan runsaasti uusintaojituksia. Vaiva on tuottanut palkkansa parempina satoina ja satovahingoilta välttymisenä. Kari Salonen Kuva: Viestilehtien arkistoNOUSIAINEN (MT)
”Viime kesänä ongelmat näkyivät, kun huonossa kunnossa olevilla pelloilla vesi seisoi ja rakenteeltaan hyvät pellot olivat kuivia. Maan rakenne ja vesitalous kulkevat käsi kädessä”, viisikymmentä vuotta maata viljellyt Kalle Oivanen sanoo.
Jokivarsien tulvapellot ovat veden seisomisen suhteen asia erikseen.
Suurimmaksi ongelmaksi Oivanen nostaa toimimattomiksi menneet vanhat tiilisalaojaputket. Hän sanoo, että uusintaojitusten tarve on nyt valtava.
Oivanen katsoo, että nyt olisi käynnistettävä salaojitushanke, joka tukisi viljelijöitä investoimaan ojituksiin. Ojittaminen toisi myös kaivattuja työpaikkoja.
”Nyt olisi uhrattava ojitukseen. Hyödyt tulevat viiveellä.”
Hän sanoo, että hyvärakenteinen pelto tuottaa puolitoistakertaa enemmän kuin huonorakenteinen. ”Keskisadot nousevat neljästä tonnista yli kuuteen, kun pelloista pidetään huolta.”
Oivanen ihmettelee, miksi viljelijät eivät huolla peltojaan niin kuin he huoltavat koneitaan. Pelto on kuitenkin viljelijän tärkein tuotannontekijä. ”Ei ole huonoja peltoja. On vain laiminlyötyjä peltoja.”
Oivanen katsoo, että hyväkuntoiset pellot parantaisivat viljelijöiden tuloja ja samalla vesistöjen kuntoa, kun ravinteet sitoutuisivat paremmin maahan ja satoon eivätkä valuisi pintavaluntana.
Oivasella on valmis suunnitelma, mitä viime syksynä märkyyden vahingoittamille pelloille tulee nyt tehdä.
”Tänä kesänä pelloilta pitää tasoitella urat ja jättää pelto viherkesannolle. Seuraavana kesänä ojitukset on laitettava kuntoon. Kolmantena kesänä voi jo viljellä tai pitää vielä yhden kesän kesannolla.”
Oivanen muistuttaa, ettei ojituksia kannata lähteä tekemään pellon ollessa märkä. ”Silloin maa tiivistyy ja kulku-urat erottuvat vuosia.”
Oivanen kehottaa käyttämään aikaa peltojen kunnon parannukseen ja katsoo, että se on taloudellisesti järkevää. ”Viherkesannolla on lähes yhtä hyvä katetuotto kuin huonoa satoa antavalla viljapellolla.”
Oivanen pohtii, että moni viljelee viljaa huonosti tuottavilla lohkoilla vain tukien takia.
Oivanen on harmissaan, kun tutkimuslaitokset eivät pysy kehityksessä mukana. ”Nyt käytettävät Maatalouden tutkimuskeskuksen peltojen fosforikoetulokset ovat jopa 30 vuotta vanhoja.”
Ympäristötuen lannoiterajat perustuvat näissä kokeissa saatuihin tuloksiin, vaikka viljely on niistä ajoista muuttunut paljon.
Oivanen jäi pois ympäristötuesta, koska tuen rajoissa peltojen satopotentiaalia ei olisi voinut täysin hyödyntää. ”Peltoni tarvitsevat starttifosforin, vaikka fosforitaso onkin hyvä.”
Myös ravinteiden kierrätyksessä ja käytössä palataan maan rakenteen ja vesitalouden kunnon tärkeyteen. ”Huonossa kunnossa olevat pellot eivät käytä ravinteita tehokkaasti, vaan niistä menee valuntaa. Hyvärakenteinen maa pidättää ravinteita ja käyttää ne satoon.”
”Suorakylvön sanottiin ratkaisevan kaikki viljelyn ongelmat”, Oivanen toteaa. Hän kertoo kuitenkin pitkän listan asioista, joissa kyntö voittaa suorakylvön tai kevytmuokkauksen.
”Kynnöllä estetään kasvitautien ja homeiden leviämistä. Tällöin torjunta-aineita tarvitaan vähemmän. Maahan tulee humusta, kun olkimassa kynnetään peltoon. Lannan multaus syksyllä on ravinteiden pellossa säilymisen vuoksi tehtävä kyntämällä eikä kevytmuokkauksella.”
Oivanen myös muistuttaa, ettei luomuviljely ole oikotie onneen, niin kuin monesti annetaan ymmärtää.
”Pelkkä luomuun siirtyminen ei tee pelloista ympäristöystävällisempiä. Maan rakenteen ja vesitalouden eteen on tehtävä töitä myös luomussa.”
Oivanen jäi pari vuotta sitten eläkkeelle oltuaan tilan isäntänä yli kolmekymmentä vuotta. Nyt tilaa hoitaa Oivasen tytär perheineen. Isännyyden vastuu ei enää Oivasta paina, mutta toukotöiden odotus alkaa jo helmikuussa pyöriä mielessä.
TUURE KIVIRANTA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
