Asiantuntijalta: Olemme vaarassa antaa somen algoritmien määrittää uskomuksemme ja muovata tulevaisuutemme

Maailman talousfoorumi on nostanut lähivuosien suurimpien uhkien kärkipäähän yhteiskuntien polarisaation. Elämme Suomessa rauhan aikaa, mutta samaan aikaan yhteisellä planeetallamme soditaan ja käydään lievempiä taisteluita. Eräs taistelukenttä on sosiaalinen media kuplineen.

Algoritmit ovat yksi polarisaatiota ruokkiva ilmiö.

Meitä on jo pitkään opetettu kriittiseen medialukutaitoon. Aiemmin ei kuitenkaan ollut tekoälyä, joka paitsi tekee yhä vaikeammaksi erottaa, mikä on totta ja mikä tekoälyllä luotua, myös ohjaa meitä ajattelemaan tietyllä tavalla valiten tarjoamaansa sisältöä puolestamme.

Nykypäivänä on vaikea välttyä evästeiltä ja estää laitteitamme seuraamasta ja kuuntelemasta meitä. Arjen sujuvuuden vuoksi tarvitsemme välillä sijainteja, eikä kameraa ja mikrofonia aina jaksa tai muista ottaa pois päältä.

Sovellukset seuraavat toimintojamme ja tarjoavat ”sopivampaa” sisältöä, joka vahvistaa uskomuksiamme ja ajatteluamme tietystä aiheesta.

Monilla on etukortteja, jäsenyyksiä, älykelloja ja niin edelleen. Ne ovat nykypäivää, ja monella tapaa ne ovat myös hyödyllisiä, samoin kuin tekoälykin parhaimmillaan, esimerkiksi viheliäisten ongelmien ratkaisussa, lääketieteessä ja uudessa viljelyteknologiassa.

Kuitenkin meidän tulisi arjessa olla tietoisempia siitä, millaisten asioiden ja sisällön annamme vaikuttaa ajatteluumme, millaiset lähteet ovat luotettavia ja ennen kaikkea: millaisiksi ihmisiksi haluamme päätöksentekijöinä ja toimijoina muovautua. Ohjaudummeko sisältä vai ulkoa?

On myös tutkimuksissa todettua, että runsaasti tekoälyä käyttävien ihmisten luovuus ja ideointikyky alkaa heiketä.

Teimme puolisoni kanssa testin: haimme samoilla hakusanoilla asioita omissa selaimissamme. Elämme samassa kuplassa, joten meille tarjotut vastaukset olivat samansuuntaisia, vain sukupuoliero oli nähtävissä. Minulle tarjottiin ”naisellisia” asioita ja puolisolleni ”miehisiä”. Eri hakukoneilla saadut tulokset olivat hieman erilaisia, kun taas incognito-tilassa ne olivat identtisiä.

Ihmisellä, jonka elinpiiri ja kiinnostuksenkohteet poikkeavat omistani, tulokset voisivat olla hyvin erilaiset – erityisesti sosiaalisen median osalta.

Algoritmien luomat kuplat selittävät myös sitä, miksi osalla ihmisistä vaikkapa kaupungissa on hyvin erilainen todellisuus kuin maaseudulla, ja kuinka se näyttäytyy äärevässä ruokakeskustelussamme.

Kun konkreettinen kytkös ruoan alkuperään ja maaseutuun katoaa, on jostain hankittava itselleen sopiva kehystys asioille. Samalla kun oma uskomusjärjestelmä vahvistuu tukemaan tiettyä totuutta, ”toisella puolella” olevista tulee vastustajia, joita kohtaan on luontevaa kokea negatiivisia tunteita.

Tämä on inhimillistä, sillä elämme ennakoimattomia aikoja, joissa planetaariset kriisit keikuttavat meitä. Samanmielisten joukosta löytyy turvaa ja kokemus omasta toimijuudesta vahvistuu – huolimatta siitä, että oma näkökulma saattaa olla kapea ja jättää ulos monia elämismaailmamme lukuisista muuttujista.

Emme ole ihmislajina tottuneet sosiaalisen median kaltaiseen viestintään, jossa puuttuvat inhimilliset elevihjeet ja puheen nyanssit. Some houkuttelee provosoimaan muita, ja ihmiset myös provosoituvat toistensa kirjoituksista.

Kaikki eivät edes ymmärrä sitä, että saattavat suuttua tai loukkaantua trollaavien ihmisten sijaan boteille, jotka on ohjelmoitu saamaan aikaan eripuraa tai haluttua ajattelua. Toisin sanoen ihmiset reagoivat inhimillisillä tunteillaan mekaanisiin nolliin ja ykkösiin – sitähän tekoäly on.

Tämänkaltaiseen ulkoiseen ohjaukseen haksahtaminen on kohtalokasta, sillä erillisyydessä olemme kansakuntana hauraampi.

Itse ruokin lähdekriittisyyttäni sillä, että seuraan monipuolisesti ihmiselämän ilmiöitä tarkkailijana eri kuplissa. Samalla säästän itseäni ja aikaani sisällöiltä, joiden ainoa tarkoitus on herättää tunteita, kuten pelkoa tai jonkinlaisia tarpeita. Näin kasvatan myös ymmärrystäni erilaisista näkökulmista.

Jokaisella meistä on kuitenkin syynsä ajatella asioista jollain tavalla, liittyi se sitten viljelyyn, ruokavalintoihin tai elämäntapaan.

Kaikki tarvitsemme ruokaa, suomalaista maaseutua ja viljelijöitä. Kaikki haluamme hyvää tulevaisuutta itsellemme, lapsillemme ja tuleville sukupolville.

Ehdotan kaikille ihmisyksilöinä sekä heille, joilla on valtaa koulutuksessa, neuvonnassa ja julkisessa päätöksenteossa, rakentamaan yhteyksiä erillisyyden sijaan, kyseenalaistamaan omia uskomuksiaan, kehittämään tietoista mediakulutustaan, sekä rohkaisemaan siihen myös muita.

Soja Sädeharju

projektitutkija

Itä-Suomen yliopisto, Sisu STN-hanke