Saamelaistutkija pitää ääntä alkuperäiskansan oikeuksista
Alkuperäiskansoja koskevan ILO-sopimuksen ratifiointi on Suomen oloissa haastavaa, sillä maanomistuskysymykset ovat epäselviä. Pohjoismainen saamelaissopimus olisi toinen vaihtoehto, tutkija Antti Aikio katsoo.TAMPERE (MT)
Lapin yliopiston Arktisen keskuksen tutkijan Antti Aikion mukaan saamelaisten oikeuksien turvaamiseksi tarvitaan kouriintuntuvaa lainsäädäntöä.
”Nyt saamelaiset tunnistetaan omaksi kulttuuriseksi erityisryhmäkseen ylätasolla, muttei käytännön lainsäädännössä.”
”Perinteinen saamelainen poronhoito on käynyt hyvin vaikeaksi. Se perustuu liikkuvaan elämäntapaan, jossa eläimet viettävät vain lyhyehköjä aikoja yhdellä alueella. Tämä on ympäristöllisesti kestävää, sillä arktinen luonto on haavoittuvaa”, saamelaistaustainen Aikio taustoittaa.
”Poronhoidon paliskunta-alueet kuitenkin käytännössä rajoittavat saamelaisten poronhoitajien liikkumista”, Aikio sanoo.
Saamelaisia asuu Suomen, Ruotsin, Norjan ja Venäjän alueilla. Tämä johtaa päällekkäisyyksiin lainsäädännössä sekä käytänteissä. Lisäksi Suomi ja Ruotsi kuuluvat EU:hun, Norja ja Venäjä eivät.
”ILO-keskustelu väärillä urilla”
Kansainvälisen työjärjestön ILO:n alkuperäiskansojen oikeuksia koskevaa sopimusta 169 ei ole Suomessa hyväksytty, koska sopimuksen artikla 14:n sisältö aiheuttaa epäselvyyttä.
Artikla 14 edellyttää, että alkuperäiskansalle palautetaan oikeus alueensa maihin.
On epäselvää, mitä tämä tarkoittaisi Suomen oloissa. Moni lappilainen pelkääkin, että ILO-sopimuksen ratifiointi johtaisi siihen, että he joutuisivat luopumaan omista maistaan.
Aikion mielestä keskustelu on lähtenyt kokonaan väärille urille.
”Asia pitää hoitaa siten, että saamelaisten olot paranevat ilman, että se on keneltäkään muulta pois.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
