Valio joutuu myymään raakamaitoa suoraan kaupoille – kiintiömaidon jaosta vastaa uskottu mies

Herra Kiintiömaito on Joakim Rehn. Hän tekee jakoehdotuksen, "johon kukaan ei koskaan ole tyytyväinen". Kuva: Jarkko Sirkiä

Valio joutuu myymään kilpailijoilleen 185 miljoonaa litraa osuuskuntiensa tuottajilta hankittua maitoa vuodessa. Kuka päättää, kenelle ja millä hinnalla?

"Uskottu mies tekee kiintiön allokoinnista ehdotuksen, jonka KKV hyväksyy", tutkimuspäällikkö Sanna Syrjälä Kilpailu- ja kuluttajavirastosta (KKV) kertoo.

KKV ei siis itse tee jakoa, vaikka vastaakin sen valvonnasta. Kiintiömaidon hinta on puolestaan asetettu yrityskaupan ehdoissa, Syrjälä toteaa.

Kiintiömaitovelvoite määrättiin vuosituhannen alussa, kun Osuuskunta Maito-Pirkka, Kainuun Osuusmeijeri ja niiden markkinointiyhtiö Aito Maito siirtyivät Valioryhmään. Määrää kasvatettiin vuonna 2004, kun Valio hankki meijeriosuuskunta Milkan juustoliiketoiminnan Vöyrissä.

Syrjälä ei voi kertoa, minkä suuruisia eri toimijoiden osuudet ovat. "Tarkat määrät ovat liikesalaisuuksia."

Viisi vuotta sitten myös vähittäiskauppa pääsi jaolle ja sai oman osuutensa kiintiöstä. Se valmistuttaa maidosta private label -tuotteita.

"Ehtopäätöksen mukaan kiintiömaitoa voivat ostaa 'kotimaan markkinoiden Valioryhmästä riippumattomat, varteenotettavat, tosiasialliset ja potentiaaliset kilpailijat'", Syrjälä kertoo. "Tuolloin katsottiin, että vähittäiskauppa täyttää nämä kriteerit."

Uskottu mies on koko kiintiömaidon historian ajan ollut sama, Joakim Rehn tilintarkastusyhteisö Grant Thorntonista. Häntä ehdotti aikanaan Valio ja ehdotuksen hyväksyi KKV.

Rehn tekee joka vuosi jakoehdotuksen. Se perustuu toimijoiden aiemmin käyttämiin kiintiömaitomääriin.

"Myös toimijalta toiselle siirtyvät myyntisopimukset voidaan ottaa huomioon."

Jaon lopputulokseen ei kukaan koskaan ole tyytyväinen, Rehn nauraa. "Kaikki haluaisivat enemmän."

Järjestelmän alkuvuosina kiintiömaito ei ollut yhtä haluttua kuin nyt, ja kiintiö käytettiin usein vain 60–70-prosenttisesti.

Kolmen viime vuoden kiintiömaito on ollut todella haluttua. Koko määrä on käytetty tarkkaan, ja esimerkiksi viime vuonna joidenkin toimijoiden kiintiö loppui kesken.

Syiksi Rehn mainitsee keskusliikkeiden mukaantulon omilla kiintiöillään sekä Euroopan-laajuisen voibuumin.

Jakoehdotuksen teko on vain osa Rehnin tehtävää. Sen lisäksi hän seuraa kiintiömaidon käyttöä vuoden mittaan tiiviisti.

"Jos joku meijeri ei käytä omaa osuuttaan, kysyn heti, mikä heidän tilanteensa on."

Meijerit varautuvat etukäteen siihen, että maito riittää, jos heidän keskusliikkeille tekemänsä tarjoukset menevät läpi. Jos ne eivät menekään, maitoa ei tarvita suunniteltua määrää, Rehn selvittää.

Silloin määriä voidaan siirtää toimijalta toiselle. Siirtoehdotuksia tulee vuodessa kymmenkunta.

Kiintiömaidon hinnoittelu on melko monimutkainen prosessi. "Siihen ei pääse helposti sisään, se muodostuu niin monista komponenteista", Rehn sanoo.

Päätöksen mukaan "raakamaidon myyntihintana käytetään Valion oman meijerialan teollisuuden keskimääräistä ostohintaa. Valio voi lisätä hintaan kohtuulliset ja syrjimättömät kustannusvastaavat lisäkustannukset".

Rehnin mukaan periaate siis on, että Valio myy raakamaidon omakustannushintaan eli samalla hinnalla kuin se maksaa omille osuuskunnilleen. "Valio ei saa siitä katetta."

Rehn on tehnyt jakoehdotuksia pitkään ja kertoo, että hänelle on syntynyt hyvä kentän ja sen pelurien tuntemus.

Hän on tottunut kiintiömaitoa käyttävien tyytymättömyyteen – samoin mitä erilaisimpiin kysymyksiin.

"Viimeksi yksi meijeri kysyi, minkä kokoinen maidon vastaanottotankki heidän kannattaa hankkia. Vastasin, että nyt en kyllä tiedä."