"Ei tämmöistä pystyisi itse hallitsemaan, pitää olla oikeat ihmiset ympärillä", linjaa 270 lehmän maitotilan yrittäjä Ville Tolonen

Maitopisaran tilalla tehdään työtä porukalla. Edessä oikealla Ville Tolonen, vasemmalla Kaija Tolonen. Taempana Henri Heikkinen ja Katri Tolonen, sylissään Jaakko-vauva. Kuva: Pekka Fali

"Meidän tiimipäivät, ne on kova juttu", tiivistää Ville Tolonen Maitopisara Oy:sta. Puolankalainen pyörittää noin 270 lypsävän maitotilaa äitinsä Kaija Tolosen kanssa.

Olennainen osa tiimiä ovat Villen sisko Katri Tolonen miehensä Henri Heikkisen kanssa. Lisäksi tilalla on kolme muuta työntekijää. Kehittämisessä on ollut voimakkaasti mukana myös Villen isä Jukka Tolonen.

Pari kertaa vuodessa pidettäviin tiimipäiviin osallistuvat lisäksi Faban ja ProAgrian asiantuntijat sekä eläinlääkäri. Silloin juodaan kakkukahvit onnistumisille ja suunnitellaan tulevaa.

"Ei tämmöistä pystyisi itse hallitsemaan, pitää olla oikeat ihmiset ympärillä", Ville Tolonen sanoo. Tilan toimintaan osallistuvat myös puoliso Emma Nissinen ja perheen neljä lasta.

Ville Tolonen pohtii nyt, miten raivatuista pelloista saa mahdollisimman paljon irti. Kuva: Pekka Fali

Tyytyväisyyteen on syytä. Iso karja on pysynyt varsin terveenä ennakoivalla terveydenhuollolla ja keskituotos hipoo 12 000 kiloa lehmää kohden vuodessa. Energiakorjattu maitomäärä on 12 800 kiloa. Lehmät ovat myös kestäviä.

"Keskipoikimakerta on 2,8 ja elinikäistuotos 29 550 kiloa. Siihen yltää tuotosseurannan yli sadan lehmän karjoista vain kuusi prosenttia", maito- ja ruokinnan asiantuntija Minna Tanner ProAgriasta lisää.

Tänään Maitopisara Oy otti vastaan Laidunyhdistyksen valtakunnallisen nurmipalkinnon KoneAgriassa. Perusteluina mainittiin jatkuva kehittyminen sekä aktiivinen ja ennakkoluuton asenne.

Raivattujen peltojen yhteyteen on rakennettu 20 hehtaarin laajuinen kosteikko, joka on tiettävästi ainut Kainuussa. Kuva: Pekka Fali

Tuotantoa on laajennettu voimakkaasti viime vuodet. Vuonna 1986 peltoa oli 12 hehtaaria ja lehmiä 12. Sittemmin tilalle on rakennettu kaksi pihattoa ja kahdeksan kilometrin säteelle tilakeskuksesta on raivattu 450 hehtaaria peltoa. Osakeyhtiöksi perhetila muutettiin vuona 2016, jolloin myös uudempi pihatto valmistui.

Viimeisimpänä peltoaukean laitaan on tehty lähes 20 hehtaarin kosteikko, joka lienee ainoita Kainuussa, Tolonen arvelee.

"Se on käden ojennus ympäristön suuntaan. Pelloilta tulee valumia, jotka haluttiin pysäyttää."

Viljelyssä on valtaosin nurmea, viljaa kokoviljasäilörehuksi ja ohraa sekä kauraa suojaviljana. Pinta-alaa on sen verran, että lehmämäärää voisi tulevaisuudessa kasvattaa.

"Pitää miettiä, miten pelloista saadaan eniten irti."

Kuluva rehuvuosi oli määrällisesti hyvä ja laadullisesti vaihteleva. "Laadussa saatiin torjuntavoitto. Sade lykkäsi hieman korjuun aloitusta ja D-arvo oli välillä 65–69. Määrää tuli niin, että syksyn lannoitusta piti rajoittaa. Hehtaaria kohden koko kuiva-ainesato oli noin 7 000–7 500 kiloa", Ville Tolonen kertoo.

Käytössä oli ensimmäistä kertaa tilakohtaisesti tehty nurmiseos. Yleensä Toloset ovat luottaneet timotei-nurminataseokseen, jossa on hiukan apilaa. "Vaihtelevat säät puoltavat monipuolisia seoksia. Niillä saa aina satoa. Timotei on hyvä, mutta sen kanssa tulisi helposti ei-oota kuivana kesänä."

Nurmia uudistetaan noin neljän vuoden välein, mutta väliä on tarkoitus pidentää. Viljelysuunnittelua tehdään pitkin vuotta.

"Suunnitelma ei tule kerralla valmiiksi, valintoja ja vaihtoehtoja pohditaan tarkoin. Rehuanalyyseja otetaan paljon, jotta saadaan nurmen laadusta ja hiventarpeista kiinni ajoissa. Kasvukaudella tehdään tärkeitä kasvustohavaintoja”, ProAgrian nurmiasiantuntija Maarit Partanen kertoo.

Maitopisaran tilalla hiehot laiduntavat. Kuva: Pekka Fali

Rehu tehdään tarkkuussilppurilla siiloihin omalla kalustolla.

"Mielellään sitä luopuisi kalliista koneista, mutta aikataulusta ei haluta tinkiä", Tolonen pohtii. "Siinä on tekeminen, että saadaan valkuainen pellolta lehmien eteen."

Ruokintasuunnitelmaa päivitetään jatkuvasti ja apeseosta vähintään kerran kuussa. Kaikilla lehmillä on sama ape, mutta suunnitteilla on ryhmitellä karjaa enemmän. "Ensikoille pitäisi olla oma ryhmä ja poikineille luksusosasto", Tolonen miettii.

Myös lypsävien jaloittelun järjestäminen on ajatuksissa.

"Ei ole mitään sitä vastaan. Karja on tottunut laiduntamaan hiehoina. Ulkoilu tekisi varmasti hyvää muun muassa jaloille", Kaija Tolonen toteaa.

Juttua korjattu 12.10. klo 15.15 ProAgrian asiantuntijoiden titteleiden osalta.