Yhteistyö tuottajien kanssa saumatonta
SIILINJÄRVI (MT)
Maanviljelijä Petri Rojo on keskittynyt maidontuotantoon kahden robotin navetassaan. Neljä vuotta sitten hän luopui sonnien kasvatuksesta, ja tätä nykyä sonnivasikat lähtevät välityksen kautta lihakasvattamoihin lähitiloille.
Rojo hankki tilan sukupolvenvaihdoksella vuonna 2001, minkä jälkeen alkoikin uuden robottinavetan rakennusurakka.
Rojot viljelevät Pöljän kylällä tilaa kolmannessa polvessa. 43-vuotiaan Petri Rojon isovanhemmat tulivat kylään siirtokarjalaisina ja ihastuivat kumpareiseen maisemaan.
Rojon 16-vuotias poika Arttu opiskelee maataloutta. 11-vuotias tytär Minttu harrastaa muun muassa shetlanninponeja, ja viihtyy maalla hänkin.
Savo-Karjalan Lihan yrittäjä Jouko Koistinen on tehnyt Petri Rojon kanssa yhteistyötä yrityksensä koko 15-vuotisen historian ajan.
”Jos ei olisi tuottajia, meitäkään ei tarvittaisi”, Koistinen vakuuttaa.
”Täällä on kyllä erittäin hienot tilat, ja kaikilla eläimillä näyttää olevan merkitkin korvissa”, Koistinen katselee ympärilleen samalla, kun seuraamme lypsyrobotin toimintaa.
Viidessä minuutissa säiliöön virtaa 12 litraa maitoa. Pian Koistinen löytää vasikkakarsinasta oman sonnivasikkansa.
Hakupäivä on sovittu, ja eläin muuttaa lähistöllä sijaitsevaan kasvattamoon, kunnes päätyy teurastamon kautta lihanleikkaamoon.
Rojon tilalla tavoitteena on saada vasikat lähtemään jo kaksiviikkoisina, mutta välitys on ruuhkautunut kasvattajatilojen vähentymisen takia. Rojon mukaan kolmivaihekasvatus on ottanut suorastaan takapakkia.
Savo-Karjalan Lihan on toiminta-alueella noin 50 kasvattamoa. Uusia kasvattamotilahakemuksia ei ole tullut Pohjois-Savossa ainuttakaan.
”Vielä viisi vuotta sitten oli 30–50 naudan tiloja, mutta nyt useimmilla on 100–200 eläintä”, Koistinen kertoo.
”Lehmävasikat jäävät meille hiehokasvattamoon. Hiehoja täällä on nyt 55. Kaikkiaan eläinlukumme on 220 ja siihen ravihevoset päälle”, Petri Rojo naurahtaa.
Rojo esittelee vuonna 2004 valmistuneen navetan plussapuolena siipeä, josta vasikat on helppo ohjata ulos ja eläinkuljetusautoon ilman, että kuskit astuvat navetan ovesta sisään. Oven pielessä on postilaatikko, josta eläinten kortit saa helposti matkaansa.
”Kuskit kiertävät eri tiloilla, joten aina on olemassa eläintautiriski.”
Ulkona viihtyvät parhaillaan tiineenä tai ummessa olevat lehmät. Ovella vastaan tulee 280 kiloa painava Impi-lehmä, jonka pitäisi poikia kahden viikon sisällä.
”Kokeilimme kyllä pyörivää kameravalvontaa, mutta siitä seurasi jatkuva töissä olo. Katsoimme vaimoni Liisa kanssa, että riittää, kun käyn iltakierroksella yhdeksän ja puolenyön välillä”, Petri Rojo selittää.
LIISA YLI-KETOLA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
