Pessimisti pärjää ja patavanhoillisuus kannattaa

Janne Kokko istuu harvoin pöydän ääreen tutkimaan tilan tunnuslukuja. Kannattavuusasiat pyörivät sen sijaan päässä koko ajan. Kuva: Pekka Fali

Liminkalainen Janne Kokko rakensi toissa vuonna lähes sadan lypsävän navetan. Maidon tuottajahinnan lasku on kiristänyt monen vasta investoineen tilan talouden äärimmilleen, mutta ei Kokon.

"Vähentäähän se tuloja", isäntä toteaa tyynesti.

Asiaan oli kuitenkin varauduttu, sillä investoinnin riskianalyysi tehtiin 30 sentin maidonhinnalla.

Kokko on terveellä tavalla pessimisti, jonka mielestä poikkeustilanne on maataloudessa normaaliolotila. "1990-luvun alussa oli rasvasakot ja velvoitekesannointi, sitten EU-jäsenyys, seuraavaksi maitosota ja tuottajahinnan lasku..."

Hänen mielestään tilan täytyy olla koko ajan varautunut ongelmiin.

"Jos kassa on tyhjä ja limiitit nollassa, on myöhäistä todeta, että oho, maidon hinta laski, nyt ruvetaan säästökuurille. Kustannusjahdin ja tuotannon tehostamisen on oltava menossa koko ajan."

"Jos menee hyvin, rahoja ei pidä pistää turhuuteen. Traktoria ei vaihdeta, kun tuhkakuppi on täynnä."

Kaluston on oltava kunnossa, mutta se ei Kokon mukaan tarkoita, että sen pitäisi olla uutta. Ennakoivat huollot kasvattavat käyttöikää.

Tilalla on mietitty tarkkaan, mihin keskitytään ja mitä teetetään muilla.

"Kaikkea ei kannata tehdä itse. Ei saa käydä niin, että kun muualta tienaa satasen, navetassa tulee tonnin vahinko", Kokko toteaa.

Tili tulee maidosta, joten lehmistä otetaan irti kaikki, mitä saadaan. Keskituotos on 10 000 kilon luokkaa.

Uuteen pihattoon harkittiin lypsyrobotteja, mutta valinta kallistui lypsyasemaan.

"Robotit ovat joillekin vähän statuskysymys. Minä olen patavanhoillinen juntti, ja lypsyasema on yksi tapa kertoa siitä muille."