Usko omiin voimiinon vahva Euroopan maaseudulla

Mimmi, Eemeli, Emma, Vesa ja Sari Muikku pyörittävät maatilamatkailuyritystä Italian Toscanassa ja tarjoavat vieraille paikallisia herkkuja. Pentti Väistö Kuva: Viestilehtien arkisto

Puoti on pieni. Sen oven yläpuolella eivät vilku kirkkaat mainosvalot, eikä ikkunoita ole vuorattu tarjouksilla. Puoti on paikallisten viljelijöiden osuuskunnan omistama.

”Me rakastamme luonnonmukaista, siksi me käymme aina täällä”, sanoo rouva Christa Barth Itävallassa.

Alppimaassa kaikki näyttää olevan järjestyksessä. Maaseudulla voidaan hyvin ja uskotaan tulevaisuuteen.

Naapurimaassa Kroatiassa kuva on toisenlainen. Maaseudun maanomistusolot ovat sekavat, miinojakin on vielä siellä täällä. Koneisiin ei tahdo riittää rahaa. Rakennukset ovat keskeneräisiä ja arki on täynnä ongelmia. Silti sielläkin uskotaan tulevaisuuteen.

”Leipää, maitoa ja lihaa tarvitaan aina, tapahtui mitä tahansa”, sanoo viljelijä ja karjatilallinen Marko Tomic.

Hän uskoo EU-jäsenyyden vuonna 2013 helpottavan viljelijän asemaa. Toisaalta jäsenyys herättää huolta.

”Ranskalaiset, saksalaiset ja hollantilaiset elintarvikejätit ovat kiinnostuneita pelloistamme. He haluavat ostaa yhteiskunnan omistamat maat. Pelkään, että jäämme nuolemaan näppejämme”, sanoo kroatialainen Tomic.

Itävaltalaisella rouva Barthilla on kädessään tyhjä pullo. Siihen hän valuttaa kylällä tuotettua maitoa suoraan tonkasta. Lisäksi hän ostaa leivän, palan kotitekoista makkaraa, kimpaleen sianlihaa, leipää ja joitakin mehuja.

Itävaltalaistuottajien perustaman osuuskunnan puoti on esimerkki siitä, mihin Keski- ja Etelä Euroopassa ollaan yhä enemmän menossa. Sen näkee niin kylillä, kaupungeissa kuin moottoriteiden varsilla olevissa ravintoloissa ja liikennemyymälöissä.

Paikallisuus on läsnä, ja yhä useampi kuluttaja haluaa ostaa elintarvikkeensa mahdollisimman läheltä tuottajaa.

Osuuskuntakaupan hyvätuloiset asiakkaat sanovat, että osa tuotteista on kaupassa jopa halvempia kuin kaupunkimarketeissa, osa kalliimpia.

Heidän mielestään hinnalla ei ole kovin paljon merkitystä. Laatu on tärkeintä.

Viljelysmaita hamuavat suuryritykset taas tarvitsevat suuria volyymejä.

Maailmanlaajuiset vähittäiskauppaketjut myyvät valtavia määriä elintarvikkeita pelkästään omilla merkeillään. Niiden pitää olla edullisia, joten tarvitaan halpaa ja runsaita satoja tuottavaa viljelysmaata.

Tästä syystä muun muassa Slavonian alueen pellot Kroatiassa kiinnostavat.

Maatilamatkailu näyttäytyy Eurooppaa kiertävälle matkailijalle nousevana trendinä. Agro tourism -kylttejä on paljon. Italia on yksi maatilamatkailun johtavia maita, mutta suunta on ilmeinen muuallakin.

Toscanan alue on Italian tunnetuin maatilalomailun kohde, mutta hyviä paikkoja löytyy myös muun muassa Umbrian alueelta Keski-Italiasta. Siellä maakuntahallinto on tukenut vahvasti yritysten syntyä.

Siellä myös pidetään huoli, että maatilakohteessa tarjottavat elintarvikkeet ovat tilan omia tai lähitiloilta hankittuja. Näin matkailijan kulttuuritietokin lisääntyy.

Samaa konseptia toteutetaan muuallakin: Virossa, Puolassa, Unkarissa, Ranskassa, jopa Kosovossa.

Kaikkialla palvelun keskeinen sisältö koostuu isäntäperheen persoonallisuudesta, läsnäolosta ja paikallisesta tuotannosta yhdistettynä seudun muiden yrittäjien palveluihin.

Euroopan maaseutua ja elintarvikemarkkinoita tarkkailevalle kulkijalle ei jää epäselväksi, mikä on johtava trendi varsinkin hyvinvoivissa maissa. Se on bio.

Noihin kolmeen kirjaimeen törmää kaikkialla.

Siellä missä ihmiset ovat köyhiä tai vähävaraisia, kaupallisella luonnonmukaisuudella ei ole paljonkaan väliä. Luonnonmukaisuus on itsestään selvää, kun eletään lähes omavaraistaloudessa. Lannoitteisiin ei kerta kaikkiaan ole varaa.

Missä elintaso on korkea, siellä korostuvat myös luonnonmukaisuuden vaatimukset. Hyvin toimeentulevien ihmisten kulutus on selvästi siirtymässä biotuotteisiin.

Väliin jää laaja kohtalaisen hyvin tai huonosti toimeentuleva keskiluokka. Sen suista kilpailevat teolliset ruuan valmistajat, niin sanotut roskaruokatuottajat ja kasvottomat elintarvikejätit.

Usko pärjätä suurtuottajien ja valtavien hintapaineiden puristuksessa tuntuu eri puolilla Eurooppaa olevan kuitenkin vahva.

Yhä useampi maaseutuyrittäjä haistelee markkinoita ja trendejä tarkasti. Markkinoille tarjotaan tuotteita, jollaisia suuret tuottajat eivät kykene tekemään tai joita he pitävät tuotteita kannattamattomina.

Usko ja toivo perustuvat rakkauteen maaseutua kohtaan ja pariin yksinkertaiseen totuuteen.

Aivan kuten Marco Tomicin mainitsemaa leipää, maitoa ja lihaa tarvitaan aina, tarvitaan myös luksusta, kuten italialainen tryffelijalostaja Paolo Menichini uskoo.

TUULA KOPONEN

PENTTI VÄISTÖ

Toimittajat Tuula Koponen ja

Pentti Väistö ovat kiertäneet

Eurooppaa viime lokakuusta

lähtien ja kirjoittaneet juttusarjaa Euroopan maaseudulla. Sarja

on kertonut maaseutuyrittäjistä

ja heidän tulevaisuuden

näkymistään taloushuolten

synkentämässä maanosassa.

Sarja päättyy tähän.

Avaa artikkelin PDF