Torjunta kannattaa, kun rikkoja 10–20 prosenttia nurmesta
Nurmi on
hyvin tehokas ravinteiden käyttäjä.
Rikkakasvien kemiallinen torjunta nurmesta kannattaa, kun niiden osuus on 10–20 prosenttia kasvustosta, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) professori Perttu Virkajärvi sanoo.
Virkajärvi esitteli karjatilan kannattava peltoviljely -hankkeen tuloksia hankkeen päätösseminaarissa Iisalmessa tiistaina.
Jos rikkojen määrä on suurempi kuin 10–20 prosenttia, tarvitaan kaveriksi myös aukkopaikkoja täyttävä täydennyskylvö, Virkajärvi suosittelee.
Nurmen tihentämistä suositellaan muutenkin: sillä ehkäistään rikkojen leviämistä ja parannetaan nurmen sadontuottoa.
”Testaamamme rikkakasvien syystorjunta osoittautui toimivaksi ja sesonkikiireitä helpottavaksi menetelmäksi”, MTT:n tutkija Raija Suomela kertoi.
Hankkeen tutkimuksissa tarkasteltiin useita niittokertoja erilaisina yhdistelminä. Tulosten mukaan nurmen korjuustrategia on aina tilakohtainen valinta.
”Erilaiset korjuustrategiat johtivat jopa yli 20 prosentin vuotuisiin satotasoeroihin”, MTT:n tutkija Kirsi Pakarinen kertoo.
”Vaihtoehtojen ympäristöystävällisyydellä ei ollut dramaattisia eroja, nurmi on ylipäätään hyvin tehokas ravinteiden käyttäjä.”
Lypsykarjatilalla ensimmäinen rehunkorjuu kannattaa ajoittaa kohtuullisen aikaiseksi. Tällöin pelivaraa löytyy 10 päivää ilman, että tuotannon kannattavuus heikkenisi merkittävästi.
”Maidontuotannossa strategioiden taloudelliset erot olivat pieniä, kun säilörehujen laatuerot ja erilaiset täydennysruokintatarpeet huomioitiin”, MTT:n vanhempi tutkija Auvo Sairanen kertoo.
Sen sijaan naudanlihantilalla aikaisella säilörehun korjuulla saadaan paras kate, MTT:n erikoistutkija Arto Huuskonen sanoo.
Säilörehusato pitää laskea kuiva-ainekiloina, MTT:n tutkija Elina Juutinen korostaa. Rehussa oleva vesi ei sisällä energiaa tai ravintoaineita.
Hankkeessa testattiin kuiva-ainepitoisuuden pikamääritysmenetelmiä. Hyviä tuloksia saatiin muun muassa hyötykasvikuivurista.
Niittämättömän nurmen tai tietyn pellonosan sadon arviointiin parhaiksi keinoiksi havaittiin kasvuston korkeuden mittaus ja tiheyden arviointi.
”Karpe-hankkeen nettisivuilta löytyvät ohjeet ja laskuri, jonka avulla nämä havainnot muutetaan satomääriksi”, MTT:n tutkija Maarit Hyrkäs kertoo.
SATU LEHTONEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
