Kylmyys ja kuivuus vähentävät härkäpapusatoa – kasvustot jääneet mataliksi ja harvoiksi

Härkäpapusato jää tänä vuonna oikukkaan kasvukauden takia tavanomaista pienemmäksi. 

Kuivuudesta kärsineistä matalaksi jääneistä härkäpapukasvustoista ei saada kaikkia papuja korjattua, arvioi tutkija Antti Laine Luonnonvarakeskus Lukesta. ”Alimmat palot ovat tavanomaisilla leikkuupöydillä varustettujen leikkuupuimurien leikkuukorkeuden alapuolella.”

Laine kiersi katsomassa virallisten lajikekokeiden koepaikkoja Hauholla, Iitissä, Pernajassa, Liedossa ja Inkoossa heinäkuun viimeisellä viikolla.

Hehtaarisatoja Laine ei heinäkuun lopulla halua arvioida mutta huomauttaa, että sato voi vaihdella jopa samalla lohkolla sen maalajeista riippuen.

Härkäpavun keskisato viime vuonna oli Luken tilastojen mukaan noin 2 000 kiloa hehtaarilta.

Pelloilla näkyy, että kasvukausi on ollut vaikea härkäpavulle kuten muillekin viljelyskasveille. Kesä on pitänyt sisällään toukokuun kylmyyden, kesäkuun helteisen kuivuuden ja heinäkuun sateet.

”Kesä 2017 oli märkä, 2018 kuiva ja 2019 normaali. Tänä vuonna kaikkea on ollut ylenmäärin.”

Lisäksi kasvua hankaloittaa sateinen talvi, joka Etelä-Suomessa tiivisti maan rakennetta, Laine jatkaa.

Härkäpavulla on paljon lohko- ja lajikekohtaisia eroja, ja osa kasvustoista on jäänyt harvaksi, Laine kertoo havainnoistaan.

Kuivuuden takia mataliksi jääneissä kasvustoissa kylvötiheys on vain 60–70 kappaletta neliömetriä kohden.

Virallisissa lajikekokeissa on kolme saksalaista härkäpapulajiketta, jotka näyttävät selvinneen kuivissakin olosuhteissa mittarilajikkeita paremmin, Laine kertoo.

”Saksalaislajikkeiden kasvuaika on kotimaisia lajikkeita 1–2 viikkoa pitempi.”

Tauteja ja tuholaisia Laine ei kierroksellaan härkäpapupelloilla havainnut.

Kirvat voivat kaukokulkeutumana saapuessaan tuoda mukanaan virustauteja, Laine kertoo.

Esimerkiksi vuosina 2016 ja 2017 havaittiin muutamilla lohkoilla virustautia, joka aiheutti lehtien käpristymistä reunoilta rullalle.

Joinain vuosina isojenkin härkäpapujen lehdissä on nähty hernekärsäkkään syöntijälkiä.

Härkäpapupiilokas ei toistaiseksi ole Suomessa vakiintunut tuholainen mutta tuontisiemenen mukana on muun muassa kokeisiin tullut härkäpapupiilokkaan vioittamia siemeniä, Laine kertoo.

Gammayökkösen toukat aiheuttivat tuhoa massaesiintymisellään härkäpapukasvustoissa vuonna 2018.

Tiettyjä Varsinais-Suomen ja Uudenmaan peltoja koskeva ekologisen alan vaatimus saa Laineelta osakseen arvostelua.

Kun ekologinen eli efa-alue on typensitojakasvia eli hernettä tai härkäpapua, pellolle ei saa levittää kasvinsuojeluaineita kylvöstä sadonkorjuuseen asti.

”Rikkakasvien lisääntyminen vähentää satoa, hankaloittaa sadonkorjuuta, lisää viljelymaan rikkakasvisiemenpankkia, lisää puintikosteutta ja tahrii puitavia siemeniä, mikä rajoittaa elintarvikekäyttöä.”