Hessenin viljelijät jakavathintatietoja keskenään
Viljelijöiden maksamat hinnat torjunta-aineista ja lannoitteista löytyvät Cashista, toteaa osastopäälllikkö Sabine Linker Hessenin maataloushallinnosta. Veikko Niittymaa Kuva: Viestilehtien arkistoKASSEL, SAKSA (MT)
Hessenin maataloushallinto otti käyttöön Cashiksi ristityn järjestelmän vuonna 1995, kun markkinahinnat alkoivat vaihdella EU:n maatalousuudistuksen myötä ja tilat kaipasivat luotettavaa tietoa markkinoista.
Periaate on yksinkertainen. Viljelijä kertoo maataloustuotteiden ja -tarvikkeiden osto- ja myyntihinnat ja saa vastavuoroisesti kaikkien mukana olevien viljelijöiden antamat tiedot, kertoo toimistopäällikkö Sabine Linker Hessenin maataloushallinnosta Kasselistä.
Linker johtaa maatalouden markkinatilastoja kokoavaa Landesbetrieb Landwirtschaft Hesseniä. Päätyö on kerätä tietoja hinnoista hallinnon ja myös viljelijöiden tarpeisiin.
Cash on sivujuonne, mutta Linkerin mielestä tärkeä.
Cash on suljettu ulkopuolisilta. Kun viljelijä lähtee mukaan, hän sitoutuu antamaan vuosittain 25 tietoa myymistään tuotteista ja ostamistaan tuotantopanoksista. Osa tyytyy siihen, jotkut ilmoittavat 500 tietoa.
Kasselissa hinnat kootaan yhteen ja julkaistaan saman tien Cashin nettisivuilla. Vain jäsenet pääsevät katsomaan hintoja. Tiedot on tarkoitettu viljelijän omaan käyttöön, eikä niitä saa antaa ulkopuolisille.
Linker myöntää, ettei kielto pitänyt ainakaan alussa. Joku yritti saada lisähintaa viljastaan vetoamalla Cashin kautta saamaansa tietoon.
”Enää sellaisesta ei kuule. Kaupan ja teollisuuden kritiikkikin on lauhtunut.”
Cash on niin suljettu, etteivät edes mukana olevat viljelijät tiedä, ketä muut ovat.
Kun viljelijä liittyy järjestelmään, hänelle annetaan jäsennumero. Tiedot tallennetaan jäsennumerolle. Vain Linkerin toimistossa tiedetään, kuka on numeron takana. ”Se voi olla naapurisi.”
Jäseniä on parisataa, mitä Linker pitää sopivana. Vuosikymmen sitten jäsenmäärä oli hetken kaksinkertainen nykyiseen verrattuna, kun hinnat alkoivat vaihdella ja viljelijät kaipasivat luotettavaa tietoa hinnoista.
Nyt ryhmä on pienentynyt. Viime vuonna lähtöpassit annettiin parillekymmenelle, jotka eivät lähettäneet vaadittuja tietoja.
Vuodessa saadaan 3 000–6 000 hintatietoa, jotka kootaan kahdesti kuukaudessa julkaistavaan markkinaraporttiin sekä reaaliajassa Cashin nettisivuilla. Hinnan lisäksi kerrotaan yksityiskohtaiset tiedot määristä ja tuotteista.
Linker näyttää haastatteluaamuna faksilla tullutta viestiä.
Jäsen numero 400 myi pari päivää aiemmin 135 tonnia rehuohraa 178,5 eurolla tonnilta tilalla autoon kuormattuna, ja toimitus on joulu–tammikuussa. Lajikekin mainitaan, mutta se ei ole Suomen lajikeluettelossa.
Linker naputtaa tiedot järjestelmään, ja saman tien ne ilmestyvät Cashin nettisivulle.
Linker kokoaa viikoittain listat toteutuneista hinnoista ja laatii lyhyen katsauksen viljamarkkinoihin. Puolet jäsenistä saa tiedot faksilla ja toinen puoli sähköpostilla. Vain yksi haluaa tiedot edelleen kirjeessä, Linker myhäilee.
Linkerin mielestä tietoja tulee riittävästi. Määrä ei ole olennaista, vaan se, että tiedot ovat luotettavia, ja siinä on Linkeristä onnistuttu.
Linker on verrannut Cashin kautta ilmoitettuja hintoja kauppiailta ja teollisuudesta kerättäviin viljojen hintoihin. Cashilla on ollut merkitystä. Mukana olevat viljelijät ovat saaneet keskimääräistä parempia hintoja.
Linker oli mukana luomassa mallia vuonna 1994. ”Vuosi siihen meni.”
EU oli juuri uudistanut maatalouspolitiikkaansa ja sen seurauksena hinnat alkoivat vaihdella enemmän, kuin siihen asti oli totuttu. Viljelijät toivoivat hintaseurantaa, jotta he voivat pärjätä neuvotteluissa kaupan ja teollisuuden kanssa, Linker kertoo.
Malli on yksinkertainen, ja se on pysynyt alusta saakka samana. Viljelijät lähettävät toteutuneista hinnoista tiedon Kasseliin, jossa se kirjataan ylös.
Tekniikka on muuttanut tietojen keruuta ja raportointia. 1990-luvulla tiedot lähetettiin tiloille ensin kirjeellä, sitten faksilla ja sähköpostilla. Nyt yhä useampi viljelijä hakee markkinatietoja netistä. Cashin nettisivut avattiin keväällä 2000.
Sopiiko Cash Suomeen?
Linkerin mielestä sopii. Hessenin esimerkki on saanut kolme muuta osavaltiota rakentamaan omat järjestelmänsä.
Vierailijoita on ollut myös saksankielisistä Itävallasta ja Sveitsistä. ”Suomalaisia ei ole käynyt, eikä muita pohjoismaalaisia.”
Linker haluaisi kehittää järjestelmää edelleen, mutta resursseja ja aikaa ei ole. Hallintoa tehostetaan samaan tapaan kuin Suomessa. ”Ehkä joskus viljelijät voivat antaa tiedot tietokoneellaan ja ne siirtyvät tarkastuksen jälkeen napin painalluksella eteenpäin.”
Tarkastus kuitenkin vaaditaan. Jos saatu tieto on epätarkka tai tuntuu poikkeavalta, Kasselista soitetaan viljelijälle.
VEIKKO NIITTYMAA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
