Hauholaistila kokeilee hyppyä tuntemattomaan – lampaat pannaan lypsämään


Jani Pekkola ja Siri Taalas aikovat perustaa lypsylammastilan. Kuva: Johanna Heinonen

Pekkolan tilan uusin työntekijä on Walesista koulutettuna saapunut bordercollie Scott, joka on jo muutaman kuukauden ajan ehtinyt opettaa sekä isäntäväkeään että paimennettaviaan uusiin työtapoihin. Scott on kuvassa taustalla ja tarkkailee laumaa. Kuva: Johanna Heinonen

Itäfriisin maitolampaat ovat korkeampia ja raamikkaampia kuin suomenlampaat. Niiden maito on suomenlampaan maitoa laihempaa, sekä rasvaa että proteiinia on noin 6 prosenttia, mutta maitotuotos on korkeampi. Rotu on korkean tuotoksen takia melko vaatelias. Kuva: Johanna Heinonen

Pekkola on Jani Pekkolan kotitila, ja ollut saman suvun hallussa todistetusti vuodesta 1733 asti, todennäköisesti tätäkin pidempään. Nykyisen isännän aikana leipä pöytään on tullut urakoinnista, kasvinviljelystä ja lammastaloudesta. Ensimmäiset lampaat tulivat tilalle vuonna 2006.

"Ensimmäisenä tuli kaksi karitsaa, itse asiassa toinen niistä on edelleen jäljellä. Lampaiden määrä kasvoi ja pari kolme vuotta ne olivat ihan puhtaasti lemmikkinä, sitten aloiteltiin suoramyyntiä", Siri Taalas muistelee.

Lammastuotanto vakiintui 40 uuhen laumaan, mikä tarkoitti 60–80 karitsaa per vuosi. Niiden lihat ja taljat myydään tilalta suoraan asiakkaille. Siri on käynyt tilan ulkopuolella töissä, ja hoitanut lampaita iltaisin ja viikonloppuisin. Tämän vuoden alusta hän jättäytyi pois MTK Hämeen ohjelmapäällikön pestistä kehittämään lammastuotantoa ihan tosissaan.

"Vuosikaudet olin miettinyt palkkatöiden ohella sitä, että haluaisin tehdä enemmän lampaiden kanssa."


Karitsanlihan tuotannon kehittäminen oli urasuunnitelmissa pitkään ykkösvaihtoehto. Ajatus lypsylampaista kypsyi vähitellen.

"Kantava ajatus oli, että haluan nimenomaan hoitaa eläimiä. Siitä se ajatus maidosta tuli. Että missä saa nysvätä eläinten kanssa, no maidontuotannossa. Siinä saa miettiä yksilöä ja mitä sille lampaalle kuuluu. Kun taas lihahommassa eläimet pitäisi saada menemään isoina massoina läpi, niin että yksilöön ei tarvitse kiinnittää niin paljoa huomiota."

Laajennusta silmällä pitäen tilalla on nyt 80 yli yksivuotiasta eläintä ja karitsat päälle. Siri on tehnyt koelypsyjä suomenlampailla ja findorseteilla, mutta tilalle on ostettu Ahvenanmaalta myös lauma maitolampaita.

Suomessa on tällä hetkellä yksi lampaanmaidon tuotantoon erikoistunut tila, joka jalostaa oman maitonsa. Pekkolan tilalla ei ole innostusta maidon jalostukseen, vaan ensisijaisena suunnitelmana on toimittaa maito yhteistyökumppanille jalostettavaksi. Maidon tai lampaiden tulevaa määrää eivät Jani ja Siri osaa vielä sanoa.

"Ei me vielä itsekään tiedetä. Sen takia teemme koelypsyjä, että näemme, minkälaista menekki ylipäänsä voisi olla", Siri pyörittelee.

Suunnitelmat ovat joka tapauksessa niin pitkällä, että tilalle on nousemassa uusi lampola.

"Jos maidontuotanto ei ota tuulta siipien alle, niin sitten jatketaan tätä mitä nyt tehdään eli tuotetaan karitsoja, suoramyydään ne ja etsitään maisemanhoitokohteita", Jani toteaa.

"Tänä syksynä koelypsän ja laitamme koe-eriä jalostajalle. Jos se näyttää lupaavalta, niin sitten aloitamme mahdollisimman pian rakentamaan lypsyasemaa. Toivottavasti jo ensi kesänä", Siri jatkaa.


Lampaanmaidosta saa lähes tuplamäärän juustoa lehmänmaitoon verrattuna. Jalostajalta vaaditaan kuitenkin vahvaa osaamista. Lehmistä poiketen lampaat karitsoivat yleensä keväällä ja niitä lypsetään syksyyn, jolloin ne laitetaan kaikki kerralla umpeen. Sitten lampaat astutetaan, ja ne poikivat taas keväällä. Koko katras menee siis samassa tahdissa, eli tilalta tuleva maito on erilaista alku- ja loppulypsykaudella, samoin sen ominaisuudet jalostuksessa.

"Toki lampaista voisi tehdä kaksi astutusryhmää, jolloin osa karitsoisi syksyllä, mutta en halua. Haluan lähteä talvella Uuteen-Seelantiin. Se on mun päämäärä, että saan homman toimimaan niin, että voin lähteä talvella kuukaudeksi lomalle", Siri nauraa.