Sikatalous kannattaa nyt Ruotsissa – "Olemme maksaneet kannattavuudesta kalliin hinnan"

Keski-Ruotsissa Västeråsin seudulla saatiin pelloilta ihan hyvä sato, vaikka kesä oli kuiva, Marcus Skure kertoo. Pohjois- ja Etelä-Ruotsissa on paikoin ollut suuria ongelmia korjuukelien kanssa, mutta Skuren pelloilla puinnit saatiin päätökseen jo syyskuun ensimmäisellä viikolla. 

Ruotsalainen sianlihantuotanto luovii kärsä kannattavuusrajan yläpuolella. Sianlihasta on Ruotsissa tänä syksynä maksettu keskimäärin 25 senttiä enemmän kuin Suomessa.

"Kannattavuus on kohtuullinen", arvioi ruotsalainen maatalousyrittäjä Marcus Skure sikalatoiminnan tilannetta.

Skuren perheyritys kasvattaa Västeråsissa Keski-Ruotsissa porsaita 1 300 emakon joukolla. Eläimistä 40 prosenttia on yhteistyöyrittäjien sikaloissa. Perheyrityksellä on myös luomumaitotila ja broilerin tuotantoa.

Ensimmäinen Skuren sikala valmistui vuonna 1996 ja laajennusosa vuonna 2010.

"Kannattavuus on vaihdellut, mutta viimeksi kuluneina vuosina tuotanto on ollut voitollista", Skure sanoo. Tänäkin vuonna sikatiloja on mennyt Ruotsissa yhä konkurssiin.

Kun kuluttajat alkoivat valita ruotsalaista lihaa, myös hintaa saatiin ylöspäin.

Vaikka tuotanto on nyt kannattavaa, Skure tähdentää, että alalla on koettu rankka kannattavuuskriisi aiempina vuosina.

"EU-jäsenyys iski ruotsalaiseen sianlihantuotantoon rajusti. Tuontilihaa alkoi vyöryä markkinoille Tanskasta ja Saksasta, ja kotimaiset tuottajat joutuivat suuriin vaikeuksiin. Omavaraisuusaste sianlihassa putosi 70 prosenttiin ja kotimaisesta tuotannosta katosi 30 prosenttia", hän kertoo.

"Monet sikatilat joutuivat lopettamaan."

Ruotsi liittyi EU:n jäseneksi samaan aikaan kuin Suomi, vuonna 1995.

"Olemme maksaneet kannattavuudesta kalliin hinnan", Skure arvioi.

Suomessa sianlihantuotanto kattaa kotimaisen kysynnän määrän, mutta alan kannattavuus on pitkään ollut heikko ja markkinoita haetaan myös ulkomailta.

Onko elämä helpottunut kriisistä selvinneillä ruotsalaisilla tiloilla, kun tuotantomäärä kotimaassa on pudonnut?

"Suuruuden ekonomia antaa etuja, jos löytää hyviä työntekijöitä", Skure vastaa. "Jos on uudet tilat, on helpompaa saada aikaan hyvää tulosta."

Ruotsissa emakkojen porsitushäkit ovat kiellettyjä. Tanko suojaa pieniä porsaita emakon alle jäämiseltä. Se otetaan pois, kun porsaat ovat noin viikon ikäisiä ja ehtivät jo väistää emoaan. 

Ruotsin sikatalouden ankara kirittäjä on naapurin sikajätti Tanska, jonka tehotuotanto suoltaa edullista lihaa ruotsalaiskauppojen hyllyille.

"Tanskalaiset ovat taitavia markkinoimaan. Jos he ovat tehneet joillakin sikatiloilla jonkin parannuksen, he saavat kuulostamaan sen siltä kuin se koskisi kaikkia."

Vuonna 2011 lanseerattu kotimaisuusmerkki Svenskt Kött ja keskustelu monissa muissa maissa rutiininomaisesti käytettävistä antibiooteista lihan tuotannossa ovat Skuren mielestä auttaneet ruotsalaisia tuottajia.

"Suomessa on ollut kauan voimakas kotimaisen ruuan suosimisen perinne. Meillä on syöty tuontiruokaa pidempään. Kun kuluttajat alkoivat valita ruotsalaista lihaa, myös hintaa saatiin ylöspäin."

Skure muistuttaa, että Ruotsin sikatiloilla on tiukemmat kansalliset vaatimukset kuin kilpailijamaissa. Lattiat eivät saa olla kokonaan ritilää, kuivikkeita on käytettävä, saparoita ei saa katkoa eivätkä emakkohäkit ole sallittuja.

"Tuotantokustannukset ovat korkeammat. Esimerkiksi kuivikkeista tulee tilalle noin 80 000 euroa kustannuksia vuosittain."

Vientiin ruotsalaista sianlihaa on toistaiseksi myyty vain vähän.

"Toivotaan nyt, että saadaan markkinoita auki Kiinaan. He ostavat sellaisia osia, joita me emme syö. Suomalaiset poliitikot ovat olleet vientilupa-asioissa aktiivisempia kuin ruotsalaiset."

Mikaela Lehenvall viihtyy työssään eläintenhoitajana Skuren perheyrityksen sikalassa – takana on viisi vuotta samassa työpaikassa ja yhteensä 12 vuotta sikataloudessa. Kaikki Skuren sikalan työntekijät ovat ruotsalaisia. 

Skuren sikalan pihalla on rivi koirankoppeja, joihin työntekijät voivat jättää lemmikkinsä töihin tullessaan. Sikalassa on kuusi työntekijää, ja he ovat kaikki ruotsalaisia.

"Olen huomannut, että eläinten hoidosta kiinnostuneilla on useimmiten oma koira", Skure toteaa. Hän haluaa pitää hyvistä työntekijöistään kiinni ja huolehtia siitä, että työolot ovat mukavat.

Hänen mielestään kannattavuuden edellytyksenä on se, että työt tehdään viimeisen päälle hyvin.

"Noudatan yritysjohtaja Percy Barnevikin filosofiaa: kun työntekijöille annetaan vastuuta, myös tulos paranee."

Toinen konsti kannattavaan toimintaan on ollut broilerituotannossa noudatettavan systemaattisuuden soveltaminen myös sika- ja maidontuotantoon.

Kolmen eri lihantuotantoalan harjoittaminen on Ruotsissakin harvinaista.

"Meille se on ollut vahvuus. Useampi tuotantosuunta tasoittaa suhdannevaihteluita."