
Tutkimus: Valkoposkihanhet suosivat laiduntamista niille varatuilla hanhipelloilla
Valkoposkihanhet aiheuttavat vuosittain miljoonien eurojen vahingot viljelijöille. GPS-lähettimillä varustettujen hanhia tutkimalla on selvinnyt, että vahinkoja voidaan lieventää rauhoitus- ja karkotusalueiden avulla.Tuoreen tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että valkoposkihanhien rauhoitusalueiden ja karkotusalueiden hyödyntäminen yhdessä voi auttaa lieventämään konfliktia ihmisten ja hanhien välillä, joka aiheutuu hanhien aiheuttamista tuhoista viljelyksille.
Turun yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen tiedote esittelee tutkimusta, jossa selvitettiin valkoposkihanhien laiduntamiskäyttäytymistä Pohjois-Karjalassa. Valtio maksaa vuosittain jopa neljä miljoonaa euroa korvauksia hanhien aiheuttamista vahingoista.
”Suurin osa näistä korvauksista maksettiin Pohjois- ja Etelä-Karjalaan, jotka ovat tärkeitä maidontuotantoalueita, mikä heijastaa konfliktin paikallista keskittyneisyyttä. Tarvitsemme tehokkaita keinoja konfliktin ennakoivaan lieventämiseen ja menetelmiä vahinkojen minimoimiseksi”, kertoo professori Jukka Forsman Luonnonvarakeskuksesta.
Tuoreessa tutkimuksessa tutkijat jakoivat pellot kolmeen luokkaan: suojapelloiksi, karkotuspelloiksi ja normaaleiksi viljelypelloiksi, joilla ei tehty hanhien hallintatoimenpiteitä. Konseptin ideana on keskittää hanhien laiduntaminen ja vahingot erityisille hanhipelloille, ja suojella samalla tärkeitä viljelyalueita muualla.
Tutkimuksessa hanhet varustettiin GPS-lähettimillä. Lähettimien avulla voitiin seurata niiden elinympäristön käyttöä.
Tutkimustulokset osoittavat, että useissa tilanteissa yksittäiset valkoposkihanhet suosivat laiduntamista hanhipelloilla verrattuna muihin peltotyyppeihin. Linnut käyttivät myös karkotuspeltoja käytettiin odotettua vähemmän.
”Suojapeltojen vaikutusta laiduntavien hanhien paikanvalintaan on yleensä arvioitu hanhien lukumäärän tai vahinkokustannusten perusteella. Tähän asti emme kuitenkaan ole tienneet yhtä tärkeää asiaa: miten yksittäiset hanhet käyttäytyvät suojapeltojen, karkotuspeltojen ja muiden peltojen muodostamassa verkostossa”, sanoo Turun yliopiston professori Toni Laaksonen tiedotteessa.
Viljelijät ja viranomaiset määrittelevät yhdessä suoja- ja karkotuspeltojen sijainnin ja koon.
”Paikallisten viljelijöiden tietämys on korvaamatonta, kun pyritään lieventämään valkoposkihanhien ja ihmisten välistä ongelmatilannetta. Tutkimuksessamme suojapellot ja karkotusalueet perustettiin alueille, joilla hanhet ovat pitkään laiduntaneet runsaslukuisina”, tähdentää Turun yliopiston tutkijatohtori Martin Seltmann.
Tutkimus on julkaistu Journal of Applied Ecology -lehdessä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat




