”En tulisi teille enää lomittamaan, jos sinulla olisi koko navetallinen näitä”, yksi lomittajistani sanoi

Kukka-Maaria Kärki on tyytyväinen valitsemallaan polulla suomenkarjan kanssa. Kuva: Kukka-Maaria Kärki

Mikä se huuti viime yönä, kysyi naapurini varovasti kerran tässä keväällä.

Noh, sehän oli vain meidän Bella, lapinlehmä. Se oli tulossa kiimaan ja ilmoitti ilonsa koko seutukunnalle mölisemällä.

Kerran sain huvittuneen soiton ohiajaneelta, että se oli varmaan sinun lehmäsi, joka juoksi vastaan utareet heiluen. Nyt jo eläköitynyt kyyttörouva Hile riemastutti kylää ja isäntäväkeään tällä tavoin karkaamalla vuosittain mitä ihmeellisemmille poikimaretkille lähiseudulle. Aina se osasi huijata meitä nostamalla kytkintä siinä kohtaa, kun valvonta petti.

Länkkärirouva Nata taas osaa esittää maailman kilteintä lehmää ja vetää sitten hetkessä sellaiset hepulit, että on jopa hirvittänyt sitä rapsuttamaan erehtyneiden puolesta. ”Minä en kyllä tulisi teille enää lomittamaan, jos sinulla olisi koko navetallinen näitä”, sanoi kerran yksi lomittaja.

Enkä kyllä tiedä yhtään, mitä hän tarkoitti?

Taidat olla vähän hullu, minulle on sanottu, kun sanoin vuosia sitten toivovani navetan täytteeksi kaikkia suomenkarjarotuja ja lypsäväni niitä sitten myös. Ehkä olen, myönnettäköön.

Onhan se tankin pohja joskus vähän paistanutkin eikä tämä todennäköisesti ole tuotantoa, johon alan normit meitä ohjaa.

Olen kuitenkin ollut tyytyväinen valitsemallani polulla. Mikä tärkeintä, koen päivittäin onnentunteita suomenkarjani kanssa.

Ne ovat vilkkaita, seurallisia ja eläväisiä. Ei ole ainakaan tylsää. Ne tuntevat hoitajansa ja niiden luottamus on ansaittava.

Ne sopivat hyvin omantyyliseeni maidontuotantoon, jossa laiduntaminen, ympäristönhoito ja karkearehun hyödyntäminen ovat keskiössä. Ne ovat hedelmällisiä, terveitä ja pitkäikäisiä.

Tunnen tekeväni jotain merkittävää säilyttämällä rotuja, jotka ovat uhanalaisia. Tunnen myös iloa päivittäin siitä, että uskallan tehdä asioita omalla tavallani ja etsiä omia polkuja, joilla pärjätä.

Toivon rohkeutta myös muille viljelijöille tehdä asioita sen mukaan mikä itsestä tuntuu hyvälle. Maailma ei ole niin yksioikoista, että asiat voi tehdä vain yhdellä ja samalla tapaa menestyen.

Esimerkiksi suomenkarjan kainalossa arki voi olla hyvää, sanovat muut siitä mitä tahansa.

Kirjoittaja on Suomalaisen Maaseudun kolumnisti.