Lääköt kasvoivat lampureiksi katraan mukana
Ritva ja Erkki Lääkkö haaveilevat uudesta lampolasta, jossa kuivikkeet ja rehut jaettaisiin koneellisesti. Vanhaa navettaan he ovat kehitelleet monenlaisia ruokintapöytiä, jotta työ käsipelillä olisi mahdollisimman jouhevaa. Erkin olkapää on ollut koetuksella kuivikkeen talikoinnista. Pekka Fali Kuva: Viestilehtien arkistoTORNIO (MT)
Suomen lammasyhdistys valitsi vuoden lammastilaksi Erkki ja Ritva Lääkön tilan Tornion Arpelassa.
”Valinta tuli yllätyksenä. Ainakin jotain ollaan tehty oikein”, Ritva iloitsee.
Erkki ja Ritva ovat molemmat kotoisin lypsykarjatilalta. Erkin kotipaikalla oli lampaitakin, mutta lampureiksi pariskunta kasvoi harrastuksen mukana.
”Aloitimme vuonna 1994 hankkimalla viisi uuhta ja yhden pässin. Meillä oli hyvä onni, ne olivat huippueläimiä”, Erkki kertoo.
Pikku hiljaa katras kasvoi, ja Lääköt oppivat virheiden kautta taitaviksi kasvattajiksi.
”Olimme mukana EU-rahoitteisissa karitsankasvatushankkeissa ja saimme paljon hyviä neuvoja. Eläinlääkäri Johanna Rautiainen teki tilalle vuosisuunnitelman, milloin muun muassa astutukset hoidetaan”, Ritva kuvailee.
Raamattuna on toiminut Tuottava lammastalous -kirja.
Lammasyhdistys kiittää palkintoperusteissaan Lääkköjen ammattimaista karitsanlihantuotantoa ja korkeatasoista eläinainesta. Tilan suomenlampaat edustavat rotunsa parhaimmistoa.
He saavat kiitosta myös alalle kannustavasta asenteesta ja hyvistä neuvoista, joita he ovat auliisti jakaneet.
Erkki Lääkkö suosittelee aloittelevia lampureita hankkimaan heti hyviä jalostuseläimiä.
”Pässin hintaa ei kannata katsoa. Vaikka toinen olisi puolet halvempi, ostos ei kannata, jos se ei tuota hyvin. Hyvä pässi on hintansa väärti.”
”Kannattaa lähteä pienestä eläinmäärästä liikkeelle”, Ritva lisää.
Erkin mukaan lammasala on menossa hyvään suuntaan. Osin myös tiukentuneen valvonnan vuoksi lampaita kasvatetaan yhä ammattimaisemmin.
Myös alan ammattiylpeys on kasvanut.
”Enää ei sanota, että ’minulla on vain lampaita’”, Erkki toteaa.
Vuonna 2003 Lääköt ostivat vanhan maatilan Arpelasta. Noin 200 uuhen ja 200 karitsan katras elää nyt 1970-luvulla rakennetussa navetassa.
Pariskunnan haaveissa on kunnollinen, lampaita varten suunniteltu lampola. Samalla tila voisi siirtyä luomutuotantoon.
”Uudessa lampolassa rakennuksen mitat vastaisivat paremmin lampaiden tarpeita. Käsittelyrännit vähentäisivät käsityötä. Punnitukseen, mittaukseen ja madotukseen olisi omat tilat. Ruokinta ja lannanpoisto hoituisi koneellisesti”, Erkki luettelee.
Nyt lanta luodaan ja kuivikkeet, rehut ja vedet kannetaan käsin.
Raskasta, ruumiillista työtä siis riittää, mutta Lääköt eivät valita.
”Lihaskunto säilyy, kun kaikki ei ole koneistettu. Ja musiikki tuo virtaa”, Ritva hymyilee.
Navetassa soi usein takavuosien tango tai valssi.
Normaalisti uuhet karitsoivat keväällä, jolloin kiivain teurastusaika on syksyllä. Lampaanlihan kulutus on kuitenkin huipussaan pääsiäisenä.
Lääkköjen sopimusteurastamo, Meri-Lapin Karitsan tuotemerkistä tunnettu Rönkä, onkin toivonut, että lampaita saisi teuraaksi kysynnän mukaan keväällä.
Vuonna 2006 Lääköt siirsivät vuosirytmiä siten, että karitsointi ajoittuu syyskuuhun ja teurastus tammi–maaliskuuhun.
Muutos tehtiin osittain myös petojen takia. Kun karitsat ovat talven sisällä navetassa, ne eivät joudu ilveksen tai karhun syömiksi.
Kesäisin kantavat uuhet laiduntavat viljelysmailla ja joutilaat uuhet ja nuorikot perinnebiotoopeilla.
Lihantuotannon lisäksi Lääköt ansaitsevat jonkin verran jalostuseläinten myynnistä. Lisäksi taljat myydään kemiläiseen nahkatarvikeliikkeeseen ja villa ylistarolaiseen kehräämöön.
Tilan töiden ohella Erkki tekee sähkötöitä oman yrityksensä kautta ja Ritva osa-aikatöitä Tornion kirjastossa.
SUVI NIEMI
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
