Hollantilaiset yrittäjät paisuttavatsianlihantuotantoa Saksassa
IKAALINEN (MT)
Saksassa teurassikojen määrä on kasvanut nopeasti viime vuodet. 2000-luvun alussa maassa teurastettiin reilut 40 miljoonaa sikaa, nyt ollaan lähellä 60 miljoonaa.
Kasvun taustalla ovat hollantilaiset yritykset, jotka ovat rakentaneet suursikaloita etenkin entisen Itä-Saksan alueelle, kertoo saksalainen sianlihantuottaja ja Euroopan siantuottajajärjestön EPP:n varapuheenjohtaja Jürgen Winkelmann.
”Viljelijöiden keskuudessa sitä ei nähdä kielteisenä asiana”, hän korostaa.
Sen sijaan paikalliset asukkaat vastustavat usein uusien sikaloiden rakentamista alueilla, joilla sikaloita ei ole ennestään.
Saksasta on tullut sianlihan nettoviejä. Keski-Euroopassa on tosin hieman vaikeaa määritellä sianlihan alkuperämaata, sillä porsaat ja teuraat liikkuvat yli rajojen.
Saksa on riippuvainen tanskalaisista porsaista. Kansainvälistyminen on ehkä syy, miksi alueella vastustetaan maakohtaisia alkuperämerkintöjä; pelkkä ”valmistettu EU:ssa” riittäisi monien mielestä.
”Hollannissa tuotettu ja Saksassa teurastettu sika on saksalaista”, Winkelmann kuittaa.
Kasvava vienti on johtanut siihen, että saksalainen tuotanto kilpailee maailmanmarkkinoilla esimerkiksi yhdysvaltalaista ja brasilialaista vastaan. Venäjä on kiinnostava vientimaa, sillä WTO-jäsenyys alentaa elokuun lopusta lähtien elävien sikojen tuontitulleja 40:stä 5 prosenttiin.
Vientiriippuvuudessa on vaaransakin: afrikkalainen sikarutto ja muut eläintautiepidemiat voivat pysäyttää eläinrallin äkisti.
Uusien sikaloiden syntyminen itäiseen Saksaan ei ole sattumaa.
Alueen maatilat ovat sosialismin jäljiltä suuria. Niinpä Itä-Saksan lihasikaloissa kasvaa keskimäärin yli 3 000 sikaa kerrallaan, kun lännen ja etelän osavaltioissa luku on 460:n ja 800:n välillä.
Etelä- ja Länsi-Saksassa tilojen rakennekehitys muistuttaakin Suomea: tilat ja tuotanto vähenevät, tilakoko kasvaa pikku hiljaa.
Etelä-Saksassa tilat ovat erityisen pieniä, sillä siellä ne jaetaan perintönä kaikkien sisarusten kesken. Pohjois-Saksan osavaltioissa vanhin sisaruksista on etusijalla.
Winkelmannin mukaan EU:n hyvinvointiasetus kiihdyttää pienimpien tilojen lopettamistahtia. Moni ei pysty investoimaan sikaloihin vaadittavaan lisätilaan.
”Se on ikävää, mutta asia, joka kaikkien pitää tehdä. Pientilojen tukeminen olisi epäoikeudenmukaista niitä kohtaan, jotka ovat varautuneet muutokseen.”
Tuotantokustannukset ovat nousseet nopeasti vuoden aikana, mutta myös lihan hinta on harpannut. Sikakriisistä ei ole puhetta.
Winkelmann epäilee erilaisia ohjelmia, joissa yritetään saada lisäarvoa laadulla ja eläinten hyvinvoinnilla. Muutoksia kannattaa tehdä, kun on pakko ja kun muutkin tekevät.
”On markkinointiohjelmia, jotka nostavat esiin tiettyä tuotantotapaa. Yleensä ei kestä kauaa, että siitä tulee standardi. Pienet ryhmittymät osaavat julkisuuspelin.”
HENRIK SCHÄFER
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
