Vaikka rehun määrä saadaan riittämään, laatu on hanhien vuoksi täysin arvoitus, kertoo maidontuottaja Heikki Raerinne viime kesän rehusadosta. Kuva: Lari Lievonen
Taistelu hanhiparvien kanssa jatkuu idässä: Uusia viljelykasveja, lisää rehualaa ja jopa karjasta luopumisia, mutta myös investointia tulevaan
Kaakkois-Suomessa ja Pohjois-Karjalassa on eletty hanhiongelmien kanssa jo yli vuosikymmen. Pelloille laskeutuvat hanhiparvet vaikuttavat itäsuomalaisiin eläintiloihin monin tavoin.
Tohmajärveläinen Heikki Raerinne jaksaa uskoa maidontuotantoon, vaikka alueelle muuttomatkoilla laskeutuvat valtavat hanhiparvet vaikeuttavat työtä joka vuosi erittäin merkittävästi. Kuva: Lari Lievonen”Kakkukahvit saisi valtion puolesta kohta tulla 15 vuoden kunniaksi”, hymähtää tohmajärveläinen maidontuottaja Heikki Raerinne.
Hänelle maksettiin ensimmäisen kerran korvauksia valkoposkihanhien aiheuttamista vahingoista vuonna 2009.
”Silloin hanhet söivät laitumia. Ja sen korvauspäätöksen saaminen kesti pitkään. Ensimmäiset vahingot tapahtuivat jo vuotta aiemmin.”
Uutta ongelmaa eivät heti tahtoneet uskoa kaikki tuottajakollegatkaan. Mutta 2010-luvun puolella hanhiparvet yleistyivät niin, että ongelma tuli omakohtaiseksi suurelle osalle alueen tiloista.
”Viimeiset seitsemän vuotta ovat olleet pahimmat. Esimerkiksi tänä keväänä pellossa ei ollut yhtään mitään kesäkuun alussa, kun normaali rehuteon aika lähestyi.”
Valkoposkihanhia on ollut Raerinteen peltoaukeilla noin satatuhatta kerralla. Niitä houkuttavat nurmien lisäksi vesistöt.
Säilörehua päästiin Raerinteen tilalla tänäkin vuonna tekemään myöhässä, ja laatu oli vaihtelevaa.
”Määrä saadaan riittämään, mutta voi vain arvailla, millaista evästä lehmille saatiin laadullisesti.”
Rehun sulavuus ja valkuaispitoisuus kärsivät, kun nurmen kasvu katkeaa välillä hanhien vuoksi kokonaan. Tämä lisää ostorehujen tarvetta.
Parikkalalainen naudanlihantuottaja Kari Pekonen kertoo, että hanhet ovat syöneet tilalta viiden vuoden ajan keskimäärin 80 000 euron edestä satoa vuosittain. Korvauksia siitä on maksettu noin 20 000 euroa vuodessa.
”Kun hanhet vierailevat pellolla, on koko vuoden säilörehusta menetetty vähintään puolet tai enemmän”, Pekonen sanoo.
”Kun hanhet vierailevat pellolla, on koko vuoden säilörehusta menetetty vähintään puolet tai enemmän.” Kari Pekonen
Hän mittasi eräänä vuonna sadon hanhien tuhoamalta ja niiltä säästyneeltä lohkolta. ”Säilörehusta menetettiin tuhotulla lohkolla kahdelta korjuukerralta yhteensä 70 prosenttia, mutta korvaus maksetaan 50 prosentin mukaan.”
Pekonen on sopeuttanut tuotantoaan rajusti hanhien vuoksi.
”Tilan kehitys on jäissä. Parhaimmillaan oli 300 hiehoa kasvamassa, nyt enää 30, joiden jälkeen jatkan vain emolehmien kasvatusta.”
Hanhet aiheuttavat tuottajille paljon henkistä painetta.
”Yksi tuottaja totesi sen hyvin: ennen hanhiongelmaa tiesi ensimmäisen sadon korjattuaan, mikä on suunnilleen rehutilanne syksyllä. Nyt olet keväästä asti löysässä hirressä miettien, saadaanko rehu riitttämään talven yli.”
Raerinteen tilan lähistöllä on runsaasti hanhipeltoja, joiden omistajille maksetaan korvausta siitä, että hanhet saavat vapaasti syödä nurmea.
”Niitä olisi kattavasti, mutta emme saa lupia karkottaa hanhia sinne, koska sijaitsemme lähellä arvokkaita lintualueita ja monimuotoisuuden säilyttämiseen tarkoitettuja Natura-alueita. Lisäksi tila on keskellä kylää.”
Yhtenä vuonna tila sai väärinkäsityksen vuoksi karkotusluvan, ja tilanne helpottui selvästi. Nyt lupa-asia on selvityksessä, joka on kestänyt jo pitkään.
Vuosia jatkunut ongelma on saanut tuottajat jo osittain turtumaan.
”Pakon edessä on sopeuduttava. Se tiedetään, että ne käyvät täällä joka kevät, mutta on vaikea ennustaa kuinka paljon niitä tulee ja kauanko ne viipyvät”, Raerinne sanoo.
”Pakon edessä on sopeuduttava. Se tiedetään, että ne käyvät täällä joka kevät, mutta on vaikea ennustaa kuinka paljon niitä tulee ja kauanko ne viipyvät.” Heikki Raerinne
Marraskuun toisella viikolla valkoposkia on Tohmajärvellä edelleen, vaikka pääosa on jo lähtenyt.
”Minulta kysyttiin, onko se legendaa, että hanhia olisi tullut navettaan sisällekin. No ei aivan, mutta kerran olivat jo ovella.”
Haasteista huolimatta Raerinne on vasta investoinut uuteen navettaan ja lisännyt lehmämäärää. Helpotusta rehuongelmaan etsitään esimerkiksi uusista viljelykasveista, kuten herneen viljelystä säilörehuksi.
”Ensimmäinen sato onnistui hyvin ja on myös lypsättänyt hyvin. Tekisi mieli kokeilla viljellä myös puitavaa hernettä, mutta siinä on suuri hanhiriski.”
Sama riski koskee syysviljakasveja, joista moni tila hanhien suosimilla alueilla on luopunut kokonaan. Lisäksi hanhiparvet ovat lisänneet rikkakasvien määrää, mikä kasvattaa painetta kasvinsuojeluaineiden käyttöön.
”Saisivat nyt edes sen päätöksenteon siirrettyä Pohjois-Karjalan ely-keskukseen ja nykyiset keinot käyttöön”, Raerinne toivoo.
”En suostu sitä lintua kumartamaan, viljelen omilla pelloillani oli hanhia tai ei.”
”En suostu sitä lintua kumartamaan, viljelen omilla pelloillani oli hanhia tai ei.” Heikki Raerinne
Parikkalassa luomunautoja kasvattanut Jani Jantunen päätyi pari vuotta sitten toisenlaiseen ratkaisuun.
”Monta pahaa hanhisyksyä ja -kevättä osui peräkkäin niin, että rehujen riittävyys tuli kertakaikkiaan vastaan”, Jantunen sanoo.
Hän luopui karjasta vuonna 2020, koska riittävän luomurehumäärän hankkiminen tilan ulkopuolelta kävi ylivoimaiseksi.
”Olin varautunut siihen, että eläimet saattavat lähteä jossain vaiheessa, mutta en olisi uskonut että se tapahtuu hanhien takia. Kotimaista ruuantuotantoa tarvitaan, ei se ole oikein, että karjan rehuja syötetään hanhille.”
”Olin varautunut siihen, että eläimet saattavat lähteä jossain vaiheessa, mutta en olisi uskonut että se tapahtuu hanhien takia. Kotimaista ruuantuotantoa tarvitaan, ei se ole oikein, että karjan rehuja syötetään hanhille.” Luomuviljelijä Jani Jantunen
Nyt Jantunen jatkaa luomuviljan viljelyä ja odottaa tietoa siitä, osuuko tila hanhipeltojen kohdentamisalueelle.
”Se kiinnostaa. Nyt voisi antaa hanhien vapaasti syödä viljelykierrossa olevien nurmien sadon, kun ei ole painetta rehun teosta.”
Hän huomauttaa, että hanhien muuttoreitit saattavat muuttua, joten ongelmien ehkäisyyn kannattaisi herätä jo myös muualla kuin itäisessä Suomessa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
