Osa tuotti ennätyssadon, osalla sato tuhoutui täysin – viljalla takana ääripäiden vuosi

Kuva: Jukka Pasonen

Osa tiloista sai viljasta viime vuonna jopa ennätyssatoja, vaikka kasvukausi olikin vaikea. Osalla satoa taas jäi korjaamatta tai se tuhoutui.

Tilojen väliset erot olivat erittäin suuria, selviää Pro Agrian lohkotietopankin vuoden 2017 tulosten yhteenvedosta.

Viljelykustannukset ovat nousseet 2000-luvun alusta 400 euroa hehtaarilta, mutta tuotot vain sata euroa. Viime vuonna kustannukset olivat toiseksi korkeimmat koko 2000-luvulla, lähes 1 400 euroa hehtaarilta.

Kustannuksia nostivat muun muassa hehtaaria kohden 45 euroa korkeammat viljankuivauskulut.

Parhaimmillaan tilat ylsivät 200–300 euron nettovoittoon hehtaarilta, heikoimmillaan hehtaaritulos painui 400–500 euroa miinukselle. Laskelmat perustuvat Pro Agrian ViljelyKasvu -ryhmien toteutuneisiin tuottoihin ja kustannuksiin pääosin Etelä-Suomen alueelta.

Pro Agria -keskusten liiton johtava asiantuntija Sari Peltonen luonnehtii tilannetta keskimäärin paremmaksi kuin vielä marraskuussa tehdyn ennakkoarvion perusteella näytti. Erityisesti syysviljoilla ja ohralla satotaso oli keskimäärin tuhat kiloa edellisvuotista suurempi.

Samalla markkinahinnat paranivat keskimäärin 15–40 euroa tonnilta edellisvuotisista.

"Viime vuosi oli kasvintuotannossa jo viides peräkkäinen taloudellisesti heikko vuosi. Siihen nähden tilanne on lohkotietopankin yhteenvedon mukaan varsin lohdullinen."

Peltonen muistuttaa, että vilja kärsii enemmän kuumasta ja kuivasta keskikesästä kuin viime kesän tapaisesta kosteasta ja viileästä kasvukaudesta. Monilla tiloilla olikin jo kesällä vahvoja viitteitä hyvästä sadosta, jopa kaikkien aikojen parhaasta. "Sitä ei vain kehdattu suuremmin hehkuttaa, kun tiedettiin suuret vaikeudet muilla alueilla."

Toisaalta näilläkään tiloilla paremmasta sadosta huolimatta tulos oli enintään niukin naukin plussalla. "Toisin sanoen kustannukset saatiin katettua, mutta tilan kehittämiseen ja investointeihin ei jäänyt rahaa."

Luomuvilja sekä kumina tekivät hyvän tuloksen, jota tukevat toistaiseksi hyvinä säilyneet markkinahinnat.

Myös öljykasveilla päästiin lievästi plussalle tai jäätiin vain vähän tappiolle, vaikka hinnat laskivat 30 euroa tonnilta.

Sen sijaan kevätvehnällä ja kauralla sekä härkäpavulla myöhäinen ja sateinen kasvukausi koetteli pahemmin. Ne tuottivat keskimäärin toistasataa euroa tappiota hehtaarilta.

Toisaalta leipävehnän hinta nousi, mutta siitä hyötyivät harvat, Peltonen huomauttaa. Suuri osa vehnästä ei täyttänyt leipäviljan vaatimuksia.

Tulokset osoittavat, että kevätkylvöille on tärkeää lähteä mahdollisimman aikaisin: se pienentää poikkeuksellisista sääolosuhteista johtuvaa riskiä.

Ääri-ilmiöiden yleistymisen vuoksi riskejä kannattaa hajauttaa kasvivalikoimaa monipuolistamalla.

Toisaalta Peltonen toivoo, ettei kasvilajivalinnoissa mentäisi viime vuoteen nähden toiseen äärilaitaan eli ei jätettäisi pois esimerkiksi palkokasveja, joiden sato viime vuonna epäonnistui.

Viime vuoden neuvo pitää myös edelleen: maan kasvukuntoakin parantava luonnonhoitonurmi on kannattavampi vaihtoehto kuin pieni hehtaarisato viljasta.

"Viljaa ei kannata tuottaa matalilla satotasoilla heikkokuntoisilla peltolohkoilla."