Luomurypsinviljelyssä on isot riskit
Luomutuotannon valkuaisomavaraisuutta ei voi rakentaa ainakaan kevätrypsin varaan, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:n Omavara-tutkimushankkeen tulokset osoittavat.
Luomurypsin viljely on hankalaa. Sadot vaihtelevat erittäin paljon.
Hankkeessa haastateltiin 56 luomukevätrypsin viljelijää Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Pirkanmaan ja Kymenlaakson alueilta.
Suurin osa haastatelluista oli ollut luomuviljelijöinä yli 15 vuotta. Tilat olivat tänä aikana kasvaneet muutamasta kymmenestä hehtaarista noin sataan hehtaariin tai isommiksikin. Rypsin viljelyalat ovat useimmiten alle 20 hehtaaria.
MTT:n tutkijan Kaija Hakalan mukaan luomukevätrypsin viljelyn suurimmat ongelmat ovat alkukasvukauden kuivuus, sään ääri-ilmiöt ja syksyn huonot puintisäät.
Kahtena viime vuonna kasvusto on saattanut olla rehevää, mutta helle- ja kuivuusjaksot ovat lyhentäneet kukintaa ja aiheuttaneet kadon.
Hakala toteaa, että luomuviljelijät tuntevat tutkimustulokset ja suositukset.
”Syksyllä kynnetään ja keväällä äestetään moneen kertaan, jotta rikkakasvit saataisiin pois. Kylvö tehdään myöhään ja pienellä siemenmäärällä.”
Viljelykierto toimii ja lannoituksen osana on apilapitoinen nurmi. Useimmilla tiloilla on hyvä maan rakenne, pH 6:n paikkeilla, ja vähintään tyydyttävät ravinnetasot.
Lisäksi suurin osa käyttää joko omien tai naapurien tuotantoeläinten lantaa ja usein myös kaupallista lihaluujauhovalmistetta.
Rikkakasveja pystytään pitämään kurissa kovalla työllä, mutta tuholaiset voivat viedä suuria aloja kasvustosta.
Hakala kertoo, että haastatelluista monet ovat luovia ongelmanratkaisijoita.
Suurin osa yrittää ainakin muutaman kerran uudelleen uusin menetelmin, jolleivät vanhat toimi.
Hehtaarisadot vaihtelevat samoillakin viljelijöillä muutamasta sadasta kilosta jopa 2 000 kiloon.
1 000 kiloa hehtaarilta on yleinen tulos ja sitä pidetään riittävänä.
SATU LEHTONEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
