Luonnonkasveista löytyy kestävyyttä viljelykasveihin – sopeutumista vaaditaan sään ääri-ilmiöihin ja kasvitauteihin

Kansallispuistoista löytyy viljelykasvien luonnonvaraisia sukulaislajeja ja niiden luontaisia esiintymispaikkoja. Kuva: Lari Lievonen

Viljelykasvien luonnonvaraiset sukulaislajit (CWR, crop wild relatives) voivat olla ruokaturvan pelastajia, kun sään ääri-ilmiöt, tuhohyönteiset ja kasvitaudit uhkaavat viljelyksiä.

Viljelykasvit sopeutuvat esimerkiksi kuivuuteen geneettisen monimuotoisuutensa rajoissa.

Luonnonvaraiset kasvilajit, jotka ovat viljelykasveille läheistä sukua, lisäävät geenipoolin laajuutta, sanoo erikoistutkija Elina Kiviharju Luonnonvarakeskuksesta.

Luonnonvaraisesta vehnästä löytynyt keltaruosteelle vastustuskyvyn antava geeni on esimerkki luonnonkasvien hyödyntämisen mahdollisuuksista kasvinjalostuksessa. Keltaruoste alentaa vehnäsatoa maailmanlaajuisesti.

Kiviharju toteaa, että luonnonvaraiset kasvit ovat sopeutuneet vaihteleviin luonnonoloihin viljelykasveja paremmin, koska ne ovat joutuneet selviämään vaikeammissa oloissa. Viljelykasveille muun muassa lannoitus ja kasvinsuojelu ovat antaneet helpommat kasvuolosuhteet.

Jos ilmasto lämpenee huomattavasti, kutistuu ja muuttuu monen luonnonvaraisenkin kasvin elinympäristöt, kertoi vanhempi tutkija Anna Palme NordGenistä tiistaina Helsingissä järjestetyssä seminaarissa.

Toisaalta jotkut toiset kasvit voivat levitä entistä laajemmille alueille.

NordGen on pohjoismainen keskus, joka turvaa kasvien, eläinten ja metsien geneettisten resurssien kestävää käyttöä.

Suomen luonnossa viljelykasvien sukulaisia on eniten marjoilla, hedelmillä, vihanneksilla ja nurmikasveilla. Luonnonvaraisia viljojen sukulaislajeja on marginaalisesti.

Esimerkkejä CWR-lajeista on: tarhaomenalle sukua oleva metsäomena; nauriille, turnipsille, rypsille, sinapille ja kaaleille sukua oleva peltokaali; sekä luonnossa kasvavat timotei ja puna-apila.

Lähes kaikki tärkeimmiksi arvioidut kohdelajit on mahdollista suojella jo olemassa olevilla suojelualueilla, kertoi projektikoordinaattori Heli Fitzgerald Helsingin yliopistosta.

Esimerkiksi Nuuksion kansallispuiston 5 639 hehtaarin alueelta löytyy 25 CWR-lajia, totesi erikoissuunnittelija Kaija Eisto Metsähallituksesta.

Suomessa on 40 kansallispuistoa ja niiden yhteisala on 4,4 miljoonaa hehtaaria.

CWR-lajeja ja niiden suojeluun liittyviä teemoja on vuosina 2015–2019 tutkittu maa- ja metsätalousministeriön sekä pohjoismaisen ministerineuvoston rahoittamissa yhteistyöhankkeissa.