Honkajoelle valmistui harvinaisuus – yli tuhannen possun uusi sikala

Antti Pukaran uuden lihasikalan ensimmäiset porsaat olivat karsinoissaan heti kuin kotonaan. Ensimmäisessä erässä tuli 285 porsasta ja kaikkiaan uudessa sikalassa on 1 100 lihasikapaikkaa. Kuva: Arto Takalampi

Uuteen sikalaan rakennettiin kiinteänä osana viljankäsittelylaitteisto eli uusi kuivaava siilo ja viikkosiilot. Sikaloita huoltaa pari vuotta sitten tehty uusi lämpökeskus. Kuva: Arto Takalampi

Sikatalousyrittäjä Antti Pukaralla Honkajoella Pohjois-Satakunnassa on pitänyt kiirettä vuoden verran eli siitä lähtien, kun hän päätti tuplata tilan lihasikamäärän. Aiemman 900-paikkaisen sikalan jatkoksi hän rakensi uuden, 1140-paikkaisen ja 4-osastoisen lihasikalan.

Sikalaa on viimeistelty viime ajat kuntoon ensimmäiselle 285 porsaan erälle, joka tuli haastattelua edeltävänä päivänä eli viime viikon maanantaina. Kolme seuraavaa erää tulevat viikon välein.

Pukara naurahtaakin, että kokemuksia sikalan lopullisesta käytöstä voi kertoa yhdeltä kokonaiselta vuorokaudelta. Erän kasvatus lähti kuitenkin hyvin matkaan.

"Porsaat tunnistivat karsinassa heti, missä maata ja mihin sontia. Myös rehustus on sujunut suunnitellusti", hän sanoo.

Hän päätyi karsinaratkaisuun, jossa ritilät ovat kaukalon suuntaisesti ja betoninen, lievästi ritilälle kaatava makuualue, on kaukalon vieressä.

Lähtökohtana oli saada karsinat pysymään puhtaina ja minimoida karsinan siivoamiseen kuluva aika. Perinteisemmin ritilät on sijoitettu karsinan takaseinälle.

"Lattialämmityksellekin on valmius olemassa, jos sen käyttöönotto osoittautuu tarpeelliseksi", hän sanoo.

Uudessa sikalassaan Antti Pukara on panostanut erityisesti rehustukseen ja rehustamoon. Suhteessa sikalan kokoon rehustamo on tilava.

"Monet sikalan rakentajat ovat huomanneet, että rehustamo jäi liian pieneksi. Panostin siihen, koska sen kautta ruokitaan vanha ja uusi sikala eli yhteensä reilut 2 000 sikaa. Tilaa on riittävästi myös mahdollisille komponenttisiiloille", hän sanoo.

Liemiruokinnassa on käytössä kolme päärehukomponenttia: ohravalkuaisrehu, tiiviste sekä ohra-vehnäseos. Neljänneksi tulee vielä kaura, jonka osuutta lisätään isompien sikojen rehun ”köyhdyttämiseksi”.

Sikalan kylkeen rakennettiin myös uusi viljan varastointi- ja käsittelylaitteisto. Ulos sijoitettiin uusi Dancornin kuivaava siilo sekä kolme viikkosiiloa tiivistettä, kauraa ja ohra-vehnäseosta varten.

"Kuivaavaan siiloon mahtuu 600 tonnia tasalaatuista viljaa, mikä helpottaa ruokintasuunnitelman tekemistä. Vanha 350-tonninen kuivaava siilo on varattu kauralle", Pukara sanoo.

Vilja siirretään seulan läpi Rivakan uuteen myllyyn ja siitä sekoittajalle. Sekoitussäiliö on 7-kuutioinen ja ovr-säiliö 15-kuutioinen. Normaali sekoituserä on viisi kuutiota, mutta Pukaran mukaan säiliöön otettiin pelivaraa.

Siat ruokitaan Pellon uudella ruokintajärjestelmällä, joka perustuu jäännösvapaaruokintaan. Siinä vesi kiertää putkistossa ennen ja jälkeen ruokinnan.

"Näin putkistoon ei jää liemirehua esimerkiksi kesähelteellä, mikä on hygienisempää ja estää virhekäymisen. Sillä saadaan myös tarkennettua ruokintaa vielä enemmän eivätkä rehut mene sekaisin", Pukara selvittää.

Jäännösvapaaruokinta on vain uudessa sikalassa ja vanhalle puolelle siat ruokitaan perinteisesti. Vanhan sikalan ruokinta ratkaistiin 400-metrisessä linjastossa niin, että uusi ruokkija ohjelmoitiin ohjaamaan vanhaa ruokkijaa.

"Uusi rehustamo tekee seoksen ja pumppaa sen vanhaan sekoitussäiliöön, joka vain jakaa. Se tuntui pelaavan heti kerrasta", Pukara sanoo.

Vanhakin sikala on toiminut hyvin ja siellä on päästy hyviin tuotantotuloksiin, 1 100 gramman päiväkasvuun. Kahden sikalan eri ruokintatapa tarjoaa nyt hyvän pohjan ruokinnan ja tuotantotulosten väliseen vertailuun.

"Jos uudesta ruokinnasta saa merkittävää etua entiseen ruokintaan verrattuna, vanha tapa on saattanut olla rajoittava tekijä parempaan tulokseen pyrittäessä. Silloin tulee harkittavaksi uuden putkiston asentaminen ja jäännösvapaan ruokinnan käyttöönotto myös vanhassa sikalassa", Pukara pohtii.

Hän arvelee tuotantotulosten entisestään paranevan, kun rakentamisurakan jälkeen saa keskittyä tuotannon kehittämiseen ja laitteiston kanssa pääsee paremmin sinuiksi.

Uudessa sikalassa on lähdetty realistisista tuotantoluvuista, sillä niiden pohjana on vanhan sikalan toteutunut tuotanto. Tavoitteeksi asetetun 13 viikon ja neljän vuotuisen kasvatuserän kierron toteutuminen on kuitenkin mahdollista päiväkasvun parantuessa.

"Laadukas ja varma porsastoimitus Honkaporsaalta on siinä myös tärkeä tekijä", Pukara sanoo.

Hänen mielestään teurastamoiden täytyisi huomioida paremmin rehukustannusten nousu porsaan hinnan nousuna. Paljon ostorehuja käyttävät tilat ovat vakavassa kassakriisissä.

Uutta sikalaa suunnitellessaan Antti Pukara pyöritti ahkerasti laskentaohjelmia hankkeen kannattavuuden pohjaksi. Nuorella, 23-vuotiaalla miehellä kun oli neljä vuotta sitten isännäksi alettuaan heti selvillä lähteä kehittämään tilaa.

Seinäjoen ammattikorkeakoulusta valmistuvana amk-agrologina hän kehuukin koulun antaneen erinomaiset pohjat talousajatteluun. Tehty taloussuunnitelma sekä ammattilaisten konsultointi vahvistivat, että valittu tie on oikea ja hankkeen talous on pitävällä pohjalla.

"Vuosi sitten tammikuussa tein päätöksen laajentamisesta ja huhtikuussa aurasin lumet sikalan pohjan alta", hän sanoo.

Rakentaminen sujui ongelmitta, ja Pukara antaakin ison kiitoksen timpureille sekä sähkö- ja putkimiehille. Myös kustannukset pitivät, ja vain työmenekin arviointi heitti hieman.

Sikalalle tuli hintaa noin 760 000 euroa ja siilolle kaikkiaan 150 000 euroa. Näin sikapaikan hinta on 650 euroa, kun osa rehustamon kustannuksista jyvitettiin vanhalle sikalalle.

"Hinta on maltillinen, kun ottaa huomioon yksikön koon ja rehustamoon tehdyt varaukset", hän sanoo.

Pukara huomauttaa, että peltopuolella sadonkäsittelyyn olisi pitänyt investoida joka tapauksessa, vaikka sikalaa ei olisi tehtykään. Viljasta yli puolet tulee itseltä, ja vilja saadaan kuivattua tehokkaasti kahdella Dancornin kuivaavalla siilolla, mikä korostuu etenkin märkinä syksyinä.