Pakollinen alkuperämerkintä vähentäisi kotimaisen ruuan kysyntää
EU-komission suunnittelema elintarvikkeiden alkuperän merkintäpakko aiheuttaisi ongelmia ruotsalaiselle maa- ja elintarviketaloudelle, ilmenee sikäläisestä tutkimuksesta.
Tuotteiden merkitseminen maksaa, minkä seurauksena ruoka kallistuisi.
Korotus ei välttämättä riittäisi kattamaan elintarvikeketjun alkuun aiheutuneita kustannuksia mutta olisi niin suuri, että karkottaisi kuluttajia halvan ruuan pariin.
Seurauksena kotimaisen ruuan kysyntä vähenisi, kertovat Agri Food Economic Centren tutkijat.
Tuottajille ja teollisuudelle alkuperän kertominen vapaaehtoisesti on keino erottautua ja hinnoitella tuote merkitsemättömiä kalliimmaksi. Tämä etu menetetään, jos merkintävaatimus laajenee, tutkijat muistuttavat.
Vaikutukset ovat heidän mukaansa samanlaisia Ruotsia vastaavissa maissa.
Jo nyt EU:ssa on pakko merkitä alkuperä moniin tuotteisiin: naudan-, sian-, siipikarjan-, lampaan- ja vuohenlihaan, hunajaan, kananmuniin, hedelmiin ja kasviksiin, oliiviöljyyn sekä kolmansista maista peräisin olevaan siipikarjanlihaan.
Kalasta on kerrottava pyyntialue.
Tutkimuksen mukaan nykyinen, osin vapaaehtoisuuteen perustuva merkintäjärjestelmä on riittävä, koska markkinat toimivat kuluttajien tahdon mukaan.
Alkuperä on merkitty tuotteisiin silloin, kun se kiinnostaa kuluttajaa ja hän on valmis tiedosta maksamaan. Vastaavasti merkintöjä ei ole siellä, missä niistä ei välitetä.
Ruotsalaistutkimuksessa olivat mukana tuore naudanliha, hillo, pakastettu eines, maito ja jugurtti.
Kävi ilmi, että mitä pitemmälle jalostetusta tuotteesta on kyse, sitä vähemmän alkuperä kiinnostaa kuluttajaa.
Tieto tuotteen kotimaasta oli jugurtin ominaisuuksista vasta kymmenenneksi mutta naudanlihassa toiseksi tärkein.
Miten alkuperä määritellään jalostetuissa elintarvikkeissa, joissa on monia raaka-aineita, tutkijat kysyvät.
Jos merkintäpakko astuu voimaan, sen pitää heidän mielestään olla tuotekohtainen sen sijaan, että samat määritelmät koskisivat kaikkia elintarvikkeita.
Pakollisia merkintöjä on perusteltu kuluttajien halukkuudella ja oikeudella tietää. Oikeus tietää on eri asia kuin halukkuus maksaa, tutkijat muistuttavat.
Pakollinen merkintä voi lisätä elintarvikkeiden tuotantokustannuksia myös välillisesti. Merkintävaatimus voi jopa heiluttaa kansainvälisiä ruokamarkkinoita, tutkijat varoittavat.
He korostavat, että pakollinen alkuperämerkintä ei ole oikea keino elintarvikeketjun ongelmien, kuten ruokaturvallisuuden tai -huijausten, hoitamiseen.
MAIJA ALA-SIURUA
Origin labelling of foodcosts and
benefits of new EU legislation
for Sweden, AgriFood Economics Centre REPORT 2014:1
Tuottajille ja teollisuudelle alkuperän kertominen vapaaehtoisesti on keino erottautua ja hinnoitella
tuote kalliimmaksi.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
