Maailma voisi oppia Suomesta antibioottiresistenssin torjunnassa – silti meilläkin piilee vastustuskyvyn vaara
Toisin kuin usein luullaan, antibiooteille vastustuskykyiset bakteerit eivät ole lääkkeiden liikakäytön luoma ilmiö. Liikakäyttö vain ruokkii resistenssiä, toteaa resistenssiä tutkiva Johanna Muurinen.
”Jos muut maailman maat seuraisivat pohjoismaista esimerkkiä, saattaisimme pärjätä paremmin taistelussa mikrobi- lääkeresistenssiä vastaan”, Johanna Muurinen sanoo. Kuva: Kari Salonen”Superbakteeri tappoi naisen Nevadassa .”
”Virtsatietulehdus voi tulevaisuudessa viedä hengen.”
Antibioottiresistenssistä eli antibiooteille vastustuskykyisiä bakteereista on viime vuosina tullut kansainvälisten uutisten pelottava kestoaihe.
Pelottavista uutisista huolimatta suomalaisia on tavattu rauhoitella sillä, että meillä antibiootteja käytetään maltillisesti ja vastuullisesti: vähän, vain tarpeeseen ja aina lääkärin tai eläinlääkärin määräämänä. Se vähentää resistenssin uhkaa.
Toisin on laita maailmalla: Eläintuotannossa antibiootteja käytetään usein varmuuden vuoksi ja suurina määrinä tuotannon edistämiseen. Käytettävät antibiootit ovat usein laajakirjoisia.
”Suomessa käytetään valtaosaltaan kapeakirjoisia antibiootteja, erityisesti penisilliiniä. Se on herättänyt ihmetystä maailmalla”, toteaa tutkija Johanna Muurinen.
Hänen mukaansa Suomen hyvä tilanne on saanut jotkut arvioimaan, ettei antibioottiresistenssiin vaikuttavien tekijöiden tutkiminen olisi Suomessa oikeastaan edes tarpeen.
Muurinen itse on päinvastaista mieltä.
”Meillä saattaa suorastaan olla ratkaisun avaimet käsissämme.”
Muurisen viimeistelyvaiheessa olevan väitöstutkimuksen mukaan vähäinen antibioottien käyttö ja käytettyjen lääkkeiden kapeakirjoisuus eivät välttämättä ole ainoita asioita, jotka suojaavat suomalaisia kotieläimiä ja ihmisiä resistenssiltä.
Yksi suojaava tekijä on saattanut syntyä Suomeen tavallaan tahattomasti, lannan levityksen sääntelyn seurauksena.
Suomessa lantaa saa levittää pellolle vain kasvukauden aikana. Suuressa osassa maailmaa tällaista rajoitusta ei ole. Lantaa voi levittää ympäri vuoden, jolloin pelto ei saa ”lepohetkiä”, Muurinen kuvailee. Myös levitysmääriä rajoitetaan Suomessa.
”Vaikka bakteerien evoluutio on nopea, Suomen maaperässä elävät resistentit bakteerit eivät ole sopeutuneet lantakuormaan. Tämä ei ole antanut maaperän resistenssigeeneille mahdollisuutta lisääntymiseen samalla tavalla kuin alueilla, joissa lannan levitys on vapaampaa.”
Maaperän resistenssigeenit?
”Kyllä”, Muurinen vahvistaa. Maaperässä on luontaisesti antibiooteille resistenttejä bakteereja.
Muurinen esittelee neljällä suomalaisella maatilalla tekemiensä kokeiden tuloksia.
Maallikon silmissä ne näyttävät hyvin yllättäviltä: tietyt resistenssigeenit puuttuvat lantanäytteistä, mutta maaperästä ennen levitystä otetuissa näytteissä niitä on.
”Ensimmäiset antibioottien tuottajabakteerit löydettiin maaperästä. Näillä bakteereilla täytyy luonnollisesti olla vastustuskykyä itse tuottamaansa ainetta vastaan. Sen vuoksi maaperän bakteereilla on antibioottiresistenssigeenejä.”
Resistenssigeenin olemassa ololle kaikkialla on varsin tuore termikin: resistomi eli erilaisten ympäristöjen resistenssigeenivarasto.
Resistenssigeeniä kantavien bakteerien valikoituminen ei välttämättä edellytä vain maaperän altistumista antibiooteille. Myös monet muut antibioottien tavoin vaikuttavat aineet voivat saada aikaan saman tuloksen. Sellaisia ovat esimerkiksi desinfektioaineet sekä tietyt metallit, kuten sinkki ja kupari.
Muurinen kertookin olevansa erityisen huolissaan hygieniatuotteissa, esimerkiksi puhdistusaineissa ja voiteissa käytettävistä säilöntäaineista. Ne voivat maaperään joutuessaan rikastaa resistenssigeenejä.
Niin lämpimästi kuin Muurinen toivottaakin tervetulleeksi kiertotalouden ja ravinteiden kierrätyksen, hän näkee siinä myös uhkia.
Kierrätysravinteiden mukana maaperään saattaa päätyä aineita, jotka edistävät resistomin aktivoitumista.
Hänen mukaansa on erittäin tärkeää tutkia, miten kierrätyslannoitteet vaikuttavat maaperän resistomiin, jotta hyvä tavoite ei johtaisi odottamattomiin seurauksiin.
Ajatus maaperän resistenssigeenivarannosta saa miettimään, onko taistelu antibiooteille vastustuskykyisiä bakteereja vastaan täysin turhaa.
Ei ole, Muurinen vakuuttaa. Päinvastoin: Suomen toimintatapoja kannattaisi levittää maailmalle.
”Jos muut maailman maat seuraisivat pohjoismaista esimerkkiä, saattaisimme pärjätä paremmin taistelussa mikrobilääkeresistenssiä vastaan.”
Muurinen on seurannut professori Marko Virran ohjaamana väitöstutkimuksessaan neljää suomalaisittain isoa tuotantoeläintilaa. Niistä kaksi on maitotiloja, kaksi sikatiloja.
Jokaiselta tilalta hän on ottanut kahtena vuonna runsaasti näytteitä niin lannasta, maaperästä kuin ojien vesistäkin selvittääkseen niissä olevien bakteerien perimää.
Lantanäytteet antoivat hänen mukaansa aihetta lisätutkimuksille.
”Havaitsimme, että resistenssigeenejä kantavat bakteerit rikastuvat lannassa talvivarastoinnin aikana. Miksi näin tapahtuu, sitä emme vielä tiedä.”
Muurinen on taustaltaan agronomi; maaperä- ja ympäristötieteen maisteri, mutta väitöskirja kuuluu mikrobiologian alaan. Se onkin poikkitieteellinen, ja siinä näkyy vahvasti myös Muurisen kymmenen vuoden työkokemus eläinlääketieteellisen tiedekunnan laboratoriossa.
Hänen tutkimustaan ovat rahoittaneet Maj ja Tor Nesslingin Säätiö ja Suomen Akatemia.
"Suuret kiitokset kuuluvat myös tutkimukseen osallistuneille tiloille."
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
