Laadukas säilörehu vaatii tekijältään intohimoa – biologinen säilöntäaine takaa luomukäytön

Jan-Peter Brunellin tilalla on kaksi laakasiiloa. Viime vuoden sadosta on 50 tonnia myymättä. Biologisesti säilötyssä rehussa on sekaisin hernettä ja apilaa. Salamavalo saa rehun näyttämään todellisuutta vaaleammalta.  Kuva: Johannes Tervo

Kruunupyyläisen Jan-Peter Brunellin kasvot alkavat hehkua innostusta, kun hän pääsee puhumaan nurmiviljelystä. Hän on erikoistunut vastuullisen ja korkealaatuisen säilörehun tuotantoon.

Miksi päätitte viljellä edelleen nurmea, kun lypsytilan pito loppui?

”Hyvälaatuiselle nurmirehulle on ollut jatkuvasti kysyntää. Viljelykierrolle nurmi on myös hyvä, samoinhan kaikki vastuullisuus hiilen sitomisineen oikeastaan perustuu nurmen tuotannolle”, sanoo Jan-Peter Brunell, jolla on sadan nurmisadon kokemus 1980-luvulta asti.

Snellmanilla nurmenviljelyn neuvontaa antavaa Brunellia voi luonnehtia alan ”professoriksi”, joka myös kouluttaa aiheesta kiinnostuneita webinaareissa.

Tilalla oli valmiiksi siilot käytettävissä 2015, kun viimeiset sonnit saivat mennä. Vuotta aiemmin lähteneiden lehmien maito meni Milkalle.

Tilan käytössä on noin 40 hehtaaria omaa peltoa ja 20 hehtaaria vuokrattuna.

”Viljely on ollut Jan-Peterille 50 vuotta sydämenasia, josta hän ei tule luopumaan”, sanoo Nina-vaimo, joka itse on vaihtanut emännän askareet takaisin kätilön työhön.

Nurmisadolla on Brunellin mukaan tietty etu viljaan nähden.

”Nurmi on varma ja hyvä kasvi viljelykierrossa. Nurmi on vähän kuin suomalainen maatalous, joskaan ei mikään kultakaivos.”

Ensimmäinen sato pyritään myymään pois jo ennen kolmannen korjuuta. Hyvä verkosto takaa kysynnän, ja säilörehu on mennyt paremmin kaupaksi kuin vilja.

Entä jos sää on niin hankala, ettei sovittua määrää ja laatua saada aikaan?

”Kolme hyvää satoa ei yleensä tule, yksi on usein heikompi. Kerran testattiin neljää satoa, mutta toimivin on kolme varsinaista satoa ja yksi hoitoniitto.”

Kolmen vuoden viljelykierron viimeinen nurmisato jää kahteen, joista toinen korjataan aina ennen elokuuta.

”Haluan kylvää syysrypsin, jossa on hyvä juuristo. Jos rypsi talvehtii, se on mielenkiintoinen kasvi. Se ei tarvitse rikkatorjuntaa, sillä kasvi kukkii touko–kesäkuussa. Pelto saa levätä vuoden heinäkuun puinnin jälkeen. Vähempi ajo on parempi.”

Viime syksynä kolmas sato jäi ottamatta pellon heikon kantokyvyn takia.

Brunell huoltaa koneensa mieluiten itse talven aikana, jotta korjauksilta vältytään satokaudella. Kuva: Johannes Tervo

Säilörehua on myyty tilalta yli 20 vuotta. Luomuna tuotettavan nurmirehun satotavoite on 6–7 kuiva-ainetonnia jokaiselta hehtaarilta.

”Luomu ei ole niin houkutteleva juttu kauppiaiden kannalta, sillä ostamme aika vähän. Luomun suuntaus menee nyt alas, mutta mitä tapahtuu jos kemikaaleja ei olekaan käytössä? Se on huoltovarmuuskysymys”, Brunell huomauttaa.

Tila käyttää maitohappobakteeriin perustuvaa Josilac classicia, jolla säilötty rehu kelpaa myös luomumaitotilalle rehuksi.

”En silti pidä itseäni minään luomufriikkinä. Vuodesta 1996 olen ajanut apulantaa urakoitsijana peltoon. Olen testannut nollaruutujen ohessa luomuapulantaa, mutta lokit söivät kaiken pellosta. Luujauhe ja kanankakka pitää levittää kylvön mukana, eikä jättää pinnalle.”

Brunell puhuu resurssiviisaasta maataloudesta, jossa kehitys ei aina merkitse lisää apulantaa ja satoa, vaan maan hyvinvointia. Tilan maaperää on tutkittu kairauksin, jotta tiedetään sen kunto.

”Myös maanviljelijän hyvinvointi on nyt erittäin tärkeä asia, kun on kovat ajat.”

Käytännössä tila kierrättää esimerkiksi siilon päällysmuovia toistamiseen reunamuovina.

”Laitan aina sivuun heikosti säilyneen rehun, koska myyn vain priimaa. Roskarehu pitää kompostoida ja levittää ennen kyntöä pieni määrä, mutta ei enää kynnön jälkeen.”

Brunellin tilan pellolla seisoo kasvukaudella vuokrattava sääasema, joka antaa tarkkaa olosuhdetietoa korjuuta varten. Kuva: Johannes Tervo

Brunellin käyttämän nurmiseoksen prosenttiosuudet ovat: Nuutti-timotei 60, nurminata 15, ruokonata 10, englanninraiheinä 8 ja puna-apila 7. Seos kasvaa hyvin seudun karkealla hietamaalla.

Yleensä hehtaarille ajetaan 20–25 kuutiota biokaasulaitoksen lietettä, ehkä vain kerran kesässä. Määrä on apulantatilaa pienempi, mutta heinän laatu on pysynyt hyvänä, vaikka sato onkin pienempi.

”Kerta riittää, jos maassa on kasvanut herne kierrossa ennen tätä. Hoitoniitossa heinää poistuu, jolloin apila ehtii paremmin mukaan ja sitä kautta syntyy lannoitusta.”

Pihalle rakennettu vaaka antaa tarkat määrät kaikista sen kautta kulkeneista tuotantopanoksista ja sadoista.

”Kaikki lasketaan Pro Agrian kanssa, jotta tiedetään kuiva-ainemäärä: hinta on aina per kilo kuiva-aineelta, vettä ei myydä. Hinnan pitää kannattaa sekä ostajille että meille.”

Vaaka on tärkeä työväline tilan taloudenpidossa. Jan-Peterin tytär Anna on tutkinut Åbo Akademissa viljelijän suhdetta vastuullisuuteen. ”Nurmirehu on hyvä esimerkki sekä ekologisista että ekonomisista hyödyistä”, hän sanoo. Kuva: Johannes Tervo

Hoitoniitto tehdään ensimmäisen sadon jälkeen. Kun nurmi on 25-senttinen, siitä niitetään 10 senttiä, mikä tasaa kasvustoa. Niitto parantaa nurmen laatua, joka on Jan-Peter Brunellille määrää tärkeämpi.

Brunell uskoo, että viime vuosina varjossa ollut keino tulee vielä yleistymään.

”Hoitoniitto alkoi 2020, kun sain pellolle hevoshierakat. Mietin, mitä jos en saa niitä heti kuriin? Soitin Purmoon kaverille, jolla oli työhön sopiva vaakamurskain. Jätin vertailuksi nollakaistan, josta näin hoitoniiton tehon.”

Väliniitto ei lisää ajokertoja, koska apulantaa ei luomupellolle ajeta.

Hoitoniiton avulla nurmen rehuarvo säilyy korkeana. Hevoshierakka (vesihierakka) ja voikukka saadaan paljolti pois, eikä rikkakasvien torjuntaa tarvita.

”Lisäksi hoitoniitto lykkää sadon korjuuta viikolla eteenpäin, ja näin saadaan rytmitettyä muiden tilojen kanssa korjuuta. Niitto parantaa myös kakkossadon laatua, kun timotein tähkiä ei jää jäljelle – myös sulavan orgaanisen aineksen määrä lisääntyy.”