Lukijalta: Ympäristöministeriö pitäisi lakkauttaa ja korvata ministeriökohtaisilla ympäristöosastoilla

Politiikan polarisaatiosta puhutaan paljon, eikä virkamieskuntakaan ole sille immuuni. Ympäristöministeriöön luonnollisesti painottuu vihreämmin ajattelevia asiantuntijoita, onhan ympäristöarvojen puolustaminen heille kunnioitettava elämäntyö. Maa- ja metsätalousosaajat hakeutuvat ministeriöön, jossa näiden elinkeinojen kehittäminen on sydämen asia.

Lausuntokierroksella oleva kansallinen ennallistamissuunnitelma on tyyppiesimerkki kahden maailman kuilusta. Perusoikeudet, kuten omaisuudensuoja ja elinkeinonvapaus, ovat koetuksella, sillä joidenkin tahojen mielestä kaiken pitää väistyä vihreän aktivismin tieltä.

Hassusti ennallistamissuunnitelman vetovastuu on ympäristöministeriöllä, vaikka vaikutukset osuvat eniten maa- ja metsätalouteen.

Pienistä pykälistä kiinni oleva lopputulos ei saisi ratketa harmaalla alueella. Tulkintakysymykset, kuten puustoisten soiden määrittely tai vapaaehtoisuuden tosiasiallinen laajuus, tulisi käsitellä tasapainoisesti kahdesta lähtökohdasta: ekonomisesta ja ekologisesta. Nyt muodissa on painottaa vain toista.

Erillinen ympäristöhallinto tuottaa oman toimintakulttuurinsa. Kun valmistelijat ovat samasta kuplasta, monialainen harkinta korvautuu kiihkomielisellä aktivismilla, ja Suomi voi päätyä asetusta tiukempaan tulkintaan ilman demokraattista mandaattia.

Kannatan siksi kahta muutosta. Ensiksi muodostetaan rakennetun ympäristön ministeriö, johon keskitetään maankäyttöä, rakentamista, asumista, liikennettä sekä muuta rakennettua ympäristöä koskevat asiat. Toiseksi luonto- ja ilmastoasiat tulisi siirtää pääosin maa- ja metsätalousministeriöön ja muihin ministeriöihin, joissa ne konkreettisesti toteutuvat. Siirretään vaikka jokaiseen relevanttiin ministeriöön oma ympäristöasiantuntijayksikkö.

Näin tavoitteet muuttuisivat utopistisista suunnitelmista realistisiksi toimiksi, ilman kuplautumista ja vastakkainasettelua.

Binga Tupamäki

Kauniainen