Siperiassa menestyy itsenäinen kotieläin joka tulee toimeen niukalla ruualla

Taidemaalari Anu Osva on ollut mukana Jakutian tutkimusmatkoilla ja kuvannut töissään maailman pohjoisimpia kotieläimiä ja niiden hoitajia. Maalaukset pienistä, vantterista jakutialaisista naudoista ovat jo tunnettuja. 

Pohjoisessa arvostetaan pitkälti samoja ominaisuuksia kaikissa eläimissä. Niiden tulee olla itsenäisiä, helppohoitoisia ja tulla toimeen niukalla ravinnolla. Ne toimivat hyvin laumassa, löytävät laitumet itse ja osaavat tulla takaisin kotiin, kertoo Arktisen arkin antropologista tutkimusta johtava tutkimusprofessori Florian Stammler Lapin yliopiston Arktisesta keskuksesta.

Stammlerin mukaan arktisissa yhteisöissä kotieläimiä jalostetaan negatiivisella valinnalla, jossa joukkoon sopimattomat karsitaan. Jos jakutiankarjan sonni ei halua mennä ulos 50 asteen pakkaseen, se ei kelpaa siitoseläimeksi.

Geneettisen monimuotoisuuden merkitys ymmärretään Jakutiassakin, ja siitä pidetään huolta. Naapurit vaihtavat eläimiään vilkkaasti, ja joidenkin alueiden eläimiä arvostetaan muita enemmän. Usein laumaan myös halutaan uusia eläimiä mahdollisimman kaukaa.

"Strategiat ovat hyvin tietoisia ja suunnitelmallisia", Stammler kuvailee.

Arktisissa oloissa korostuvat sopeutuminen sekä ihmisen ja eläimen läheinen suhde. Nopeasti sopeutumaan kyenneet eläimet ovat auttaneet myös ihmistä sopeutumaan, Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimusprofessori Juha Kantanen kertoo tiedotteessa.

Ihmisen ja ääriolojen vaikutusta kotieläimiin on selvitetty genetiikan lisäksi antropologian ja taiteen keinoin. Kantanen on kerännyt tutkimusmatkoiltaan Arktinen arkki -hankkeessa laajan aineiston pohjoisten kotieläinten, poron, naudan ja hevosen perimän tutkimiseen.

Näytteitä kerättiin Lapin, Arkangelin ja Jakutian kotieläimistä. Ryhmä osallistui teurastuksiin, joita tehdään talven kovimmilla pakkasilla Jakutiassa, Pohjois-Siperiassa. Sieltä saatiin aineistoa, josta voitiin tarkastella, mitkä geenit toimivat eri kudoksissa äärimmäisessä kylmyydessä.

"Porolla, hevosella, naudalla ja jopa ihmisellä arktisten olosuhteiden valinta on kohdistunut osittain samoihin geeneihin. Nämä geenit liittyvät kylmänsietoon, aineenvaihduntaan ja immuniteettiin. Puhutaan konvergentista eli eri lajien samaan suuntaan etenevästä evoluutiosta", Kantanen kertoo.

Arktisten kotieläinten perimä on muuttunut jääkausista nykyaikaan. Naudan perimässä näkyy, että viimeisen miljoonan vuoden aikana nautapopulaation eläinmäärä on pienentynyt ja geenien monimuotoisuus vähentynyt.

Nykynaudan dna:ssa on merkkejä sen sukupuuttoon kuolleen villin kantalajin, alkuhärän historiasta. Jääkaudet, joista viimeisin päättyi yli 10 000 vuotta sitten, näkyvät myös jakutianhevosen genomissa.

Kesyttäminen ja rotujen määritteleminen ovat kaventaneet eläinpopulaatioiden monimuotoisuutta.

"Kesyttäessä mukaan on saatu vain osa luonnonpopulaatioiden geneettisestä monimuotoisuudesta. Perimä on kaventunut jälleen 1800-luvulla, kun määriteltiin rodut ja ominaisuuksia rajattiin pois", Kantanen selvittää.

Tutkimuksissa havaittiin, että jakutialaiset naudat ovat geneettisesti monimuotoisempia kuin eurooppalaiset naudat, vaikka ne ovat eläneet eristyksissä.

"Tämänhetkisen käsityksen mukaan ne ovat peräisin samasta naudan kesytyskeskuksesta, Lähi-Idästä, kuin meidänkin naudat, mutta aasialaiset naudat ovat saattaneet pohjautua suurempaan lähtöpopulaatioon. On myös mahdollista, että pohjoiseen kulkiessaan ihminen on risteyttänyt aasialaisia nautoja alkuhärkien kanssa. Näiden asioiden selvittämistä aiomme jatkaa", Kantanen sanoo.

Kotieläinten ja ihmisten symbioosia koskeva Kanssakulkijat-taidenäyttely Rovaniemellä Arktikumin tiedekeskuksessa 14.12.2018–3.3.2019.