Oma teurastamo takaa paimentolaisilleaiempaa paremman hinnan lihasta
MAATALOUTTA MAAILMALTA
KENIA (MT)
Yli 40 miljoonan asukkaan Kenia on yksi Afrikan suurimmista talouksista, mutta suuri osa väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella.
Koska maatalous on tärkein toimeentulon lähde, viljelijöiden aseman parantaminen olisi tehokas keino kohentaa asukkaiden oloja.
Tilat ovat pieniä ja monesti harrastelijamaisesti hoidettuja. Maataloutta ei pidetä kunnon ammattina, vaan se on usein eläkepäivien selviytymiskeino. Nuoria maatalous ei kiinnosta.
Pääomasta on tiloilla kova pula ja tuotteiden markkinoinnissa on ongelmia: tiet ovat kehnoja, matkat pitkät, ostajiin ei ole yhteyksiä.
Kun kunnon markkinakanavia ei ole, välittäjä saattaa hakea tuotteet tiloilta pilkkahinnalla. Viljelijän on pakko myydä, jotta saisi jostain rahaa.
Kaupallinen järjestäytyminen on kuitenkin vauhdissa. Osuuskunta-ajatus elää vahvana, ja monen muunkinlaisia yrityksiä perustetaan.
Yksi menestystarina on Keekonyokien teurastamo Kiserianissa, pääkaupunki Nairobin lähellä.
1981 perustettu teurastamo on maasai-heimoon kuuluvien yrittäjien omistuksessa.
Keekonyokien kasvu on ollut kenialaisessa mittakaavassa nopeaa. Kun vuonna 2005 teurastettiin 30 nautaa päivässä, nyt keskiarvo on 160. Lisäksi päivässä teurastetaan satakunta lammasta tai vuohta.
Teurastamon yhteydessä on vilkas markkinapaikka, jonne paimentolaiset tuovat eläimiään jopa viikon matkan päästä, myös naapurimaa Tansaniasta. Kaikkiaan markkinapaikka palvelee 200 000 paimentolaisperhettä.
Teurastamo tuottaa 30 prosenttia Nairobissa kulutetusta lihasta.
Työntekijöitä on 170. Lisäksi teurastamo työllistää epäsuorasti satoja ihmisiä, muun muassa siivous- ja kuljetustehtävissä.
Teurastamo ja sen markkinapaikka takaavat paimentolaisille varman menekin ja melko tasaisen hinnan. Välikädet on sen avulla kitketty ketjusta.
Keekonyokien teurastamo ei osta eläimiä vaan myy palveluitaan. Ostaja valitsee sopivan eläimen markkinapaikan tarjonnasta ja teurastuttaa sen saman tien.
Keniassa arvostetaan tuoretta lihaa, joten aamulla ostettu eläin on usein päätynyt ruokapöytään jo iltaan mennessä.
Vaikka pakastettua tai säilöttyä lihaa pidetään huonona, teurastamossa suunnitellaan säilöntätoiminnan aloittamista. Silloin paimentolaisilla olisi mahdollisuus myydä karjaa kuivuuden iskiessä, vaikka juuri silloin ei sattuisi riittävästi kysyntää olemaankaan.
Markkinapaikalla myytävän ison härän keskihinta voi olla 60 000 Kenian shillinkiä eli 600 euroa. Lehmästä saa 250–300 euroa, keskikokoisesta vuohesta tai lampaasta 40–60 euroa.
Vuohi on lammasta kalliimpi, koska sen liha on enemmän kenialaisten makuun.
Naudanfile ei ole kovin arvostettua. Liha on totuttu keittämään, ja monet muut ruhonosat sopivat keitettäviksi filettä paremmin.
Sianlihaa ei kovin moni kenialainen syö. Siitä suuri osa menee hotelleihin turistien ruokapöytiin.
Kaikki markkinapaikan eläimet eivät päädy suoraan teuraaksi. Seudulla toimii esimerkiksi naisryhmiä, jotka ostavat heikkoja, laihoja eläimiä, lihottavat ne ja myyvät sitten paremmalla hinnalla.
SATU LEHTONEN
Tämä on ensimmäinen osa kolmiosaisesta juttusarjasta, joka syntyi kansainvälisen maataloustoimittajajärjestön IFAJ:n ja hollantilaisten viljelijä- ja osuustoimintajärjestöjen perustaman kehitysjärjestön Agriterran matkalla Keniaan.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
