Jankkuroimalla valumat hallintaan
Jankkurin jäljet ovat kuin rosoreunaiset salaojat. Kimmo Haimi Kuva: Viestilehtien arkistoNUMMI-PUSULA
”Tiedätkö, mikä tämä tärkeä työkalu on?” Tuomas Mattila kysyy nostaessaan traktorinsa ohjaamosta vesiletkusta väännetyn lenkin.
Nummipusulalainen isäntä naurahtaa haastavasti, nostaa lenkin silmiensä tasalle ja katselee sitä pitkin kauas peltoaukean toiseen reunaan.
Letkukiekura on kuin itse tehty vatupassi. Sen avulla varmistetaan, miten korkeuskäyrät kulkevat maastossa. Työkalu on tärkeä silloin kun jankkuroidaan.
Jankkuroimalla kuohkeutetaan maata ja hallitaan valumia sekä estetään eroosiota.
Vesi saadaan pysymään tai valumaan niin kuin pellon kasvulle on parasta. Maa ja siinä olevat ravinteet eivät karkaa hallitsemattomina vesistöihin.
”Jankkurointi on käytännössä pellon syväkuohkeutusta. Jankkurin terät koukkivat syvemmältä kuin kevytmuokkauksessa, mutta eivät kynnöksen tavoin käännä maata nurin”, Suomen ympäristökeskuksessa tutkijana työskentelevä Mattila innostuu.
Vesi pysyy paremmin pellossa, kun maa on tasaisen huokoista. Kun jankkuroidaan korkeuskäyriä pitkin, vesi ei lähde valumaan holtittomasti alamäkeen.
Mattila näyttää, miten maan kuohkeutta mitataan penetrometrillä. Se kertoo, miten syvälle kuohkea maa ulottuu.
Maahan työnnettävän mittaripiikin matka tyssää kovaan maahan, jankkoon.
”Liian tiivis maa vähentää pellon biologista aktiivisuutta”, Mattila sanoo ja lykkää lapion peltoon.
Nyt katsotaan, miltä maan läpileikkaus näyttää kohdassa, missä jankkurilla on ajettu heinäkuussa.
Mattila esittelee, miten kasvien juuret ovat löytäneet tiensä viidentoista sentin syvyyteen. Jankkuroimattomalla alueella juuret ovat jaksaneet vain kymmenen sentin syvyyteen. Sen alla maa on ollut liian tiivistä. Juuret eivät ole hakeutuneet alaspäin.
”Mikä otus tuo on?” isäntä tokaisee, kun lapio paljastaa pörröisen toukan nurmisilpun ja kuohkean pintamaan seoksessa.
Peltomaalle hyödylliset ötökätkin viihtyvät jankkuroidulla pellolla. Mikäpä niillä on ollessa?
Oikealla tavalla kuohkeutetussa maassa juuret menevät syvemmälle ja sitovat maata.
Mattila teki viimeiset syysjankkuroinnit ruispellollaan elokuun lopulla. Traktorissa oli jankkurin lisäksi kylvökone. Samalla ajolla peltoon kylvettiin kerääjäkasvien siemeniä. Peltoon meni ainakin Italian raiheinän ja ruisvirnan siemeniä.
Peltoon jää reilusti kasvimassaa talveksi.
”Tammikuussa massa viimeistään kuupahtaa. Keväällä pelto on taas tuottokunnossa yhdellä äestyksellä. Suunnitelmissa on seuraavaksi kylvää härkäpapua. Se sopii luomutilan viljelykiertoon.”
”Maatalousfilosofiaani on aina kuulunut, että etsitään viljelyksestä sen heikoin lenkki ja yritetään korjata se”, Mattila sanoo.
Hän tuntee peltomaisemansa korkeuskäyrät. Ne eivät rinnepelloissa automaattisesti kulje poikkisuuntaan. Jankkurilla ajetaan suunnilleen käyriä pitkin. Peltoon jää jankkurin jäljiltä maisemaa myötäilevä, aaltoileva ja kiemurteleva kuvio.
”Tällä tavalla ajaminen kuluttaa vähemmän polttoainetta kuin viivasuoraan ajettaessa. Koneet ovat lujilla, jos painetaan kohtisuoraan viettäviä peltorinteitä.
”Kaikkea kannattaa kokeilla”, Mattila kertoo kekseliäisyyden kuuluvan sukunsa ominaisuuksiin.
”Jo vaari rakensi aikanaan Kilpiän tilalle painovoimaisen kastelujärjestelmän.”
”Jankkurin jälkeä voi verrata pintasalaojitukseen. Liika vesi voidaan ohjata pois notkelmista. Pintavalunta katoaa, kun maa läpäisee vettä ja kastuu tasaisesti.
”Menetelmää on käytetty muualla jo 50-luvulla vesien valuman hallintaan. Onnistuneen tuloksen kannalta on olennaista, että jankkuroidaan kasvipeitteinen pelto”, Mattila sanoo.
”Täytyy pitää huoli siitä, että pelloilla ei ajeta liian raskaalla kalustolla. Koneiden ja jankkurin täytyy olla tasapainossa, ettei maa pääse tiivistymään liikaa. Jos jankkurinterien perässä tulee turhan raskas traktori, työ menee hukkaan ja maa liian piukkaan.”
”Kasvipeitteisyys tällä syväkuohkeutetulla pellolla on heti jankkuroinnin jälkeen 40 prosenttia. Kohta siinä kasvaa kerääjäkasvusto”, isäntä pamauttaa.
Vakuudeksi hän heittää kolikkoa. Neljä kolikkoa kymmenestä jää olkien ja peltoon jätettyjen kasvien varaan.
HIA SJÖBLOM
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
