Millaista on tilalla, jossa kausityövoimaa ei tarvita? Valvottu kasvihuonetuotanto tulee lisääntymään räjähdysmäisesti, ennustaa vertikaaliviljelmiään kehittävä viljelijä

Kasvihuoneviljely Suomessa on kehittynyttä. "Huippusatotasojen kautta ollaan näyttämässä, että kasvihuone on järkevin ja energiatehokkain. Avomaaviljelyssä ollaan säiden armoilla", sanoo Robert Jordas. Kuva: Tuulikki Viilo

Kaikkea maataloutta kausivaihtelu ei heiluta. Olen tullut kokeilemaan, millaista työ on paikassa, jossa kausityö on menettänyt merkityksensä. Lapinjärvellä Robben Pikku Puutarhassa työvoimaa tarvitaan tasaisesti vuoden ympäri.

”Pieni” sopii sanana huonosti kuvailemaan paikkaa. Suurissa kasvihuoneissa viljelyssä on jopa 35 eri kasvia.

Monet kasvit aloittavat matkansa nelikerroksisista vertikaaliviljelmistä. Taimet varttuvat led-valojen alla. Kun kasvit ovat kyllin suuria, robottihissi poimii taimet kuljettimelle, joka vie ne perinteisempiin kasvihuoneisiin.

Vuodenaikojen vaihtelusta ei päästä täysin kasvihuoneissakaan. Talvella olot ovat tasaisen hyvät, kesällä kasvu on liiankin nopeaa. Yrtit ja salaatti ovat herkkiä tuotteita ja niiden saaminen ravintolaan on tunnintarkkaa työtä. Kuva: Tuulikki Viilo

Tänään vuorossa on jääsalaatti. Kuljetinta vastassa ovat ukrainalaiset Oleg Stepenko ja Borys Kotenko. He siirtävät jääsalaatit väljempään kouruun, jotta niillä on tilaa kasvaa.

Heidän ennätyksensä on kahdestaan 14 000 ruukkua päivässä. Toimittajan kanssa touhu ei ainakaan nopeudu.

Työasento pöydän äärellä on kuitenkin mukava ja vehreyden keskellä päätetyöläisen hermot lepäävät. Stepenko kertoo viihtyvänsä työssään hyvin.

Tämä voi olla tulevaisuus. Valvottu kasvihuonetuotanto tulee maailmalla räjähdysmäisesti lisääntymään, ennustaa kasvihuoneyrittäjä Robert Jordas.

Avomaalla salaattisatoa korjataan kolmesti vuodessa. Kasvihuoneessa saadaan jopa 12 satoa vuodessa. Myös kasvisruokavalion ja paikallisuuden suosio on noussut. Olennaista on myös pienentynyt energiankulutus.

Yhdysvallat on muutoksesta selkein esimerkki, hän kertoo. Ennen kasvatettiin pelkästään avomaalla ja vihannekset tulivat joko Kaliforniasta tai Meksikosta.

”Nyt tiedetään, että ei ole järkevää kuskata salaattia 6 000 kilometrin matkaa. Markkina on kuitenkin hyvin alussa.”

Jopa mansikkamaalla kykkiminen voi olla tulevaisuudessa osin historiaa. Hollannissa mansikoita tuotetaan kasvi­huoneissa vuoden ympäri.

”Nykyään ei pakasteta, vaan tuoremarjaa halutaan joka viikko”, Jordas pohtii. Robben Pikku Puutarha on ollut mukana myös ilmaperunaprojektissa. Juureksien osalta kasvihuoneviljelystä on kuitenkin vaikea saada kannattavaa.

Kun jääsalaatit ovat kasvaneet riittävästi, seuraa sadonkorjuu. Linjaston toisessa päässä ahkeroi afganistanilainen Saifullah terävä veitsi kädessään. Hän leikkaa salaatteja ja siirtää niitä liukuhihnalle.

Saan oman veitsen salaatinleikkuuseen. Huonoja lehtiä pakkaamoon ei saa päätyä. ”Sellainen salaatti minkä itsekin ostaisit”, Jordas ohjeistaa.

Kasvihuoneen katosta porottava kevätaurinko nostaa tunnelman trooppiseksi. Lämpötila pysyy silti täällä siedettävänä, tietää Saifullah. Hänen entisessä työpaikassaan tomaattiviljelmillä lämpötilat nousivat jopa 50 asteeseen.

Jääsalaatit ovat pian valmiita korjattaviksi. Saifullah esittelee lappua, johon on merkitty kasvin istutuspäivämäärä. Kuva: Tuulikki Viilo

Korona on tarkoittanut täälläkin pientä paniikkia. Myynnistä putosi viidennes ja osa työntekijöistä piti lomauttaa. Ravintoloihin kasvatetut erikoisyrtit kuten salvia ja vesikrassi eivät tee kauppaansa suoraan kuluttajille.

Pääsen auttelemaan harvinaisemman kasvin, viinisuolaheinän, pakkaamisessa. Hiemankin huonokuntoiset yrtit tuhotaan armotta. Ravintolat ja kaupat edellyttävät huippu­laatua ja vioittuneen yksilön takia pahimmillaan koko erä voidaan palauttaa. ”Isäni itkisi, kun näkisi”, sanoo Stepenko kun katselemme hävikkiin meneviä kasveja.

Kovat laatuvaatimukset ja niukat marginaalit ovat hioneet tuotantoa.

Suomalaisilla on valoviljelyssä maailmalle paljon annettavaa. Jordas täräyttää esimerkin: kurkkusadot ovat Suomessa maailman suurimmat.

”Suurin yksittäinen tekijä on valotus. Meillä on pimeää puolet vuodesta. Vuosien aikana ala on oppinut, miten valoa käytetään tehokkaasti. Myös Islanti tekee hyvää työtä.”

Ruotsissa kurkkusato on 46 kiloa neliöltä, kun Suomessa keskisato liikkuu 93 kilon paikkeilla. Erot Espanjaan ovat jo kymmenkertaisia.

”Suomessa hehtaarin kasvihuone riittää siihen, mihin Espanjassa tarvitaan kymmenen hehtaaria. Espanjassa myös puhdas vesi on ongelma.”

Mutta miten Ruotsi on jäänyt jälkeen? Kehitys on jakautunut kahteen suuntaan, Jordas pohtii. Ruotsissa tuonti­kanava Hollannista on lyhyempi.

EU:hun liityttäessä Suomella oli selkeä päämäärä: ala haluttiin pitää elävänä. Kun yksi alue alkoi kehittyä, se hyödytti muitakin. Jordas kutsuu ilmiötä Närpiön syndroomaksi.

Jordaksilla on kasvihuoneprojekteja sekä Yhdysvalloissa että Ruotsissa.

”Ei ole mitään syytä, miksei Ruotsilla olisi omaa tuotantoa. Sillä on kaksi kertaa isommat markkinat, edullisempaa sähköä ja yhtä paljon puhdasta vettä. Hurja potentiaali.”

Kasvihuoneet ja vertikaalituotanto eivät kokonaan muuta maailman vihannestuotantoa. Avomaa on yhä tärkeä, Jordas sanoo. Yksi on kuitenkin varmaa: puutarhaviljelyn osuus tulee kasvamaan. Se tulee vaikuttamaan myös siihen, millaista työskentely maatalouden parissa on.