Suomen pellot köyhtyvät vauhdilla
Uusilla lajikkeilla on entistä parempi satopotentiaali, mutta sen toteutuminen vaatii riittävästi ravinteita. Kuvassa Pilvi-ohraa. Kari Salonen Kuva: Viestilehtien arkistoSuomen peltojen viljavuus heikkenee.
Ravinteiden puute alkaa monin paikoin jo alentaa satoja, Yara Suomen kehityspäällikkö Anne Kerminen ja johtava agronomi Raimo Kauppila sanovat.
Tilanne kärjistyy, kun käyttöön tulee uusia, satoisia lajikkeita. Niiden mahdollisuuksista ei saada kaikkea irti, jos maa on ravinneköyhä ja lannoitus yksipuolinen ja riittämätön.
Peltojen köyhtyminen ei ole vain lannoitefirman markkinapuhetta, vaan näkyy tilastoista. Esimerkiksi sopii fosfori.
Tuoreimman tilaston mukaan Suomen peltojen fosforitase oli tänä vuonna vain 1,7 kiloa plussalla. Se tarkoittaa, että pelloista poistui sadon mukana 1,7 kiloa vähemmän fosforia kuin niille lannoitteiden ja karjanlannan muodossa levitettiin.
1980-luvun lopussa tase oli 34 kiloa eli fosforia annettiin reilusti enemmän kuin sitä sadoissa poistui.
Vielä 1995 tase oli 18 kiloa plussalla. Ympäristötuen voimassaoloaikana se on laskenut alle kymmenekseen.
”Turha väittää, ettei ympäristötuki olisi vaikuttanut”, Kerminen toteaa.
1,7 kilon tase on niin pieni, että osa kasvustoista kärsii fosforin puutteesta.
Niukka fosforin käyttö näkyy myös viljavuustutkimusten tuloksissa.
Viljavuuspalvelun viiden vuoden tulokset kertovat, että ongelmamaiden eli fosforitasoltaan korkeiden tai arveluttavan korkeiden osuus on vain 8,2 prosenttia.
Valtaosa Suomen pelloista on luokissa välttävä (35 prosenttia pelloista) ja tyydyttävä (33 prosenttia pelloista).
Heikoimpien luokkien osuus on kasvussa. Jaksosta 2001–2005 seuraavaan viisivuotisjaksoon vihreiden luokkien osuus on laskenut 1,3 prosenttia ja punaisten (huono, huononlainen, välttävä) kasvanut 1,4 prosenttia.
Kerminen ja Kauppila ovat huolissaan siitä, että paljon typpeä sisältävien lannoitteiden myynti on viime vuosina lisääntynyt moniravinteisten kustannuksella.
”Pelkäämme viljelijöiden kuvittelevan, että pelkkä typpi riittää.”
Asian havainnollistamiseksi Kotkaniemeen perustettiin viime vuonna eri lannoitelajeja vertaileva koe.
Koelohkon fosfori- ja kaliluokat olivat välttävät. Kasviksi valittiin vaativa ohra, NFC Tipple-lajike.
Typpeä annettiin 90 kiloa hehtaarille ja taudit torjuttiin.
Kosteutta riitti ja sadot olivat hyvät. Pelkkää typpeä (Yara CAN27) saanut lohko tuotti 5 624 kiloa ohraa hehtaarilta.
Rikkilisä (YaraBela Suomensalpietari Se+) antoi lisää satoa – hehtaarisato nousi 5 960 kiloon.
YaraMila Pellon Y1:tä käytettäessä kasvusto sai myös fosforia ja kalia. Sato pomppasi 6 436 kiloon.
YaraMila Pellon Y3 ja Y5 antoivat vielä suuremmat sadot, 6 664 ja 6 524 kiloa.
Viljelijälle tärkeintä on viljelyn taloudellinen tulos.
Vaikka moniravinteiset lannoitteet ovat kalliimpia kuin pelkkä typpi, niiden käyttö kokeessa kannatti.
Kun ohran hintana käytettiin 210 euroa tonnilta ja sadon arvosta vähennettiin lannoitekustannus, YaraMila Pellon Y3 antoi parhaan tuloksen: 171 euroa hehtaarilta enemmän kuin Yara CAN27.
Mallasohran hintalisää ei tässä laskelmassa ole vielä mukana. Moniravinteiset lannoitteet muun muassa kasvattivat ohran jyväkokoa.
Fosforin käytön tiedetään edistävän tuleentumista. Kokeessa fosforia saaneiden ruutujen puintikosteus oli alempi kuin muiden, joten kuivatuskuluissa säästettiin.
Kauppila muistuttaa, että jos pellon fosforiluokka pääsee laskemaan, sitä ei nykyhinnoilla ja ympäristötuen rajoilla pysty nostamaan.
Jos fosforiluokka on päässyt alhaiseksi, runsas fosforilannoituskaan ei anna täyttä tehoa. Tämä johtuu siitä, että kasvi pystyy ottamaan fosforia vain 2–4 millin vyöhykkeeltä juuren ympärillä.
Kauppila suosittelee, että tyydyttävä- tai välttävä-tason fosforiluokkia ei päästetä laskemaan enempää. Sama pätee kaliumiin.
”Viljavuustasojen ylläpito vaatii säännöllisen NPKS-lannoituksen.”
SATU LEHTONEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
