Lietolaistilalla luotetaan pellonvaihtoon ja kerääjäkasveihin – ”Kyllä minä yhteistyöstä enemmän hyödyn kuin serkku!”

Lietolaisella Martti Hyssälällä on ollut tänä vuonna kokeilussa englanninraiheinää kerääjäkasvina. Se kylvettiin keväällä rypsin aluskasviksi. Hyssälä kaivoi lohkolta näytteen keskiviikkona. Kuva: PasiLeino

Kun tuotantopanosten hillitön hinnanvaihtelu ja ilmastonmuutoksen eteneminen lisäävät epävarmuutta maatiloilla, vakauttavia tekijöitä haetaan muun muassa tilayhteistyöstä ja pellon kunnon parantamisesta.

Lietolainen Martti Hyssälä kertoi omista ratkaisuistaan Livia Tuorlan tiloissa pidetyssä Viljellen kohti muutoskestävää maatilaa -tilaisuudessa tiistaina.

Hyssälä viljelee sivutoimisesti keskikokoista kasvinviljelytilaa Liedon Yliskulmalla. Kasvivalikoimassa on vaihtelevasti kauraa, kevätvehnää, syysvehnää, ruista, mallasohraa ja rypsiä. ”Syysviljat sanelevat aika paljon sen, mitä keväällä kylvetään. Monokulttuuria pyrin välttämään.”

Hyssälän serkulla Petri Hyssälällä on maitotila neljän kilometrin päässä. Tilojen välillä on ollut tiivistä yhteistyötä jo kuuden vuoden ajan.

”Minä tarvitsen viljalohkoille toipumisaikaa, ja nurmivuodet tarjoavat sitä. Serkku taas kertoo, että nurmi kasvaa hyvin viljalla olleilla lohkoilla.” Niinpä serkukset vaihtavat lohkoja keskenään. Vuokraa ei makseta.

Martti Hyssälä arvelee hyötyvänsä vaihdosta enemmän. Syväjuuriset nurmikasvit kuohkeuttavat viljalla ollutta maata ja nostavat syvemmältä ravinteita kasvien käyttöön. Lisäksi lietelanta vähentää ostolannoitteiden tarvetta ja lisää multavuutta ja maan biologista aktiivisuutta.

”Parhaat viljasatoni olen saanut serkun heinäpelloilta.”

Tyytyväinen on Hyssälän mukaan serkkukin.

Yllättävää on, että sää voi olla aivan erilainen neljän kilometrin päässä. ”Jos meillä sataa, heillä ehkä ei. Lohkojen vaihtaminen tasaa sääriskiä.”

Kerääjäkasvikasvuston on tarkoitus kuolla talven pakkasissa. Martti Hyssälä sai Livian seminaarissa vinkin, että kasvuston jyrääminen keväällä hävittää talvesta mahdollisesti selvinneet yksilöt. Kuva: PasiLeino

Hyssälällä on monia lohkojen vaihtoon liittyviä kehittämisajatuksia. ”Kokeilin syväjuurisen retikan suorakylvöä heinäpeltoon viimeisen niiton jälkeen, mutta ensimmäinen yritys ei ollut menestys. Retikka maistui etanoille liian hyvin.”

Sikurin lisääminen nurmiseokseen voisi olla yksi mahdollisuus kuohkeuttaa maata entisestään, samoin nurmen jankkurointi. Jälkimmäistä on jo kokeiltu, mutta pellon pinta jäi liian epätasaiseksi ja seuraava niitto oli hankala tehdä.

Maitotiloilla syntyy aina hukkapaaleja, ja Hyssälä on pohtinut niiden kompostointia maanparannusaineeksi.

Hyssälän toinen kiinnostava hanke on kerääjäkasvien käyttö. Sen hän aloitti 2015, kun kerääjäkasveille tuli uusi tuki. Kerääjäkasveja kylvetään keskimäärin 30 prosentille tilan kylvöalasta.

”Tavoite on, että kerääjäkasvin jälkeen pystyn keväällä muokkaamaan pellon kylvöä varten joustopiikkiäkeellä tai tarvittaessa lautasmuokkaimella eikä kerääjäkasvi aiheuta siinä vaiheessa ongelmaa.”

Aluksi kerääjäkasvien käytössä kyse oli vain helposta tuenkeruusta, Hyssälä nauraa. Nyt tavoite on selkeä: pitää maanpinta vihreänä ja yhteyttävänä niin suuren osan vuodesta kuin mahdollista. Ravinteet pysyvät pellossa paremmin ja maan rakenne kohenee.

Kerääjäkasvit ovat tarjonneet monia yllätyksiä. ”Tämä on oppimistarina, joka jatkuu. On ihan hyväksyttävää myös tehdä virheitä, mutta niistä pitää yrittää oppia.”

Martti Hyssälä vaihtelee lohkoja maitotilan kanssa, jotta saa viljatilansa kiertoon nurmea. Syväjuuriset nurmikasvit kuohkeuttavat maata ja nostavat syvemmältä ravinteita kasvien käyttöön. Kuva: PasiLeino

Ensimmäisenä vuonna Hyssälä kokeili kerääjäkasvina rypsiä. Se kylvettiin jo orastuneeseen peltoon sähkökäyttöisellä piensiemenlevittimellä. ”Ei siitä mitään tullut, se ei selvinnyt aluskasvina. Eikä rypsiä seuraavana vuonna enää hyväksyttykään kerääjäkasviksi.”

Vuoden 2016 kokeilu oli timotei, mutta siitä tuli seuraavan vuoden rikkakasviriesa.

2017–2018 Hyssälä kokeili valkoapilaa. Hän totesi pian, ettei pelkkä pintakylvö toimi, vaan siemen vaatii jonkinlaisen multauksen tasaisen itämisen varmistamiseksi. Jyräys riitti.

Valkoapila kuoli talven tullen ja lahosi hyvin, joten rikkakasviriesaa ei jäänyt.

Kolmena seuraavana vuonna Hyssälä kokeili persianapilaa, lähinnä sen valkoapilaa halvemman siemenen takia. Kaksi vuotta meni hyvin, mutta 2021 ohra jäi kuivuuden takia niin matalaksi ja harvaksi, että apila kasvoi sen läpi tähkän tasalle. Puinti oli mahdotonta seulojen ja kohlinten tukkeutumisen takia.

Viime kesänä kokeilussa oli englanninraiheinä. Se kasvoi maltillisesti kevätrypsin aluskasvina eikä häirinnyt puintia. Nyt Hyssälä kuitenkin miettii, hävittääkö talvi sen vai pitääkö ensi kesänä keksiä jokin tuhoamiskeino.

Seminaarissa hän sai kollegaltaan vinkin: jyrääminen pakkasten tultua voi toimia. ”Aion kokeilla jyräystä pienellä alalla ja ensi keväänä olen kokemusta rikkaampi.”

Hyssälä käyttää kerääjäkasveja vain niillä lohkoilla, joihin ei aio kylvää syysviljaa. Syynä on se, että kerääjäkasvin on tukiehtojen mukaan saanut päättää vasta syyskuun puolivälissä.

Muutenkaan hän ei ole lukinnut toimintatapojaan. ”Kyllä minä edelleen myös joskus kynnän, esimerkiksi nyt lohkon, jonka pintaa aion ensi kesänä muotoilla maantasauslanalla.”