Suomi on eläintautien vastustamisessa eturintamassa: kaksi uutta vastustusohjelmaa vireillä

Taudit tarttuvat helpoiten pieniin vasikoihin. Eristämällä vasikat sairastuneista eläimistä voidaan tautien leviäminen pysäyttää koko ketjussa. 

"Tällä hetkellä tilanne Suomessa on hyvä. Sitä, onko se hyvä vielä puolen vuoden päästä, ei osaa sanoa kukaan", totesi eläinlääketieteen tohtori Minna Kujala-Wirth Maitohygienialiiton seminaarissa tiistaina.

Vaikka tarttuvien eläintautien tilanne on Suomessa ollut muuhun maailmaan verrattuna poikkeuksellisen hyvä, maailmalla epidemioiksi puhjenneet taudit ovat rantautuneet meillekin.

Tähän vastauksena on kehitetty erilaisia vastustusohjelmia, joissa yhteistyötä tekee koko ketju.

Yksi esimerkki toimivasta vastustusohjelmasta on Mycoplasma bovis -vastustusohjelma. Vuonna 2013 perustettu vastustusohjelma oli ensimmäinen maailmassa, vaikka tauti ei kuulukaan virallisesti vastustettaviin eläintauteihin.

Tämän nautojen merkittävän patogeenin oirekuva on moninainen: se esiintyy esimerkiksi utare-, hengitystie- ja korvatulehduksina aiheuttaen hyvinvointiongelmia ja taloudellisia tappioita. Antibiootit tehoavat tautiin huonosti, ja se voi säilyä karjassa pitkään piilevänä.

Vastustusohjelmaan kuuluvat tilat tutkitaan kahdesti vuodessa sierainlima- ja tankkimaitonäyttein.

Ohjelmaan kuuluu tällä hetkellä 487 tilaa. Vastustusohjelman ansiosta taudin leviäminen on saatu hallintaan: nyt positiiviseksi todettuja tiloja on enää 20, kun pari vuotta sitten oli 60.

Nyt samankaltaisia vastustusohjelmia kehitetään myös kahdelle muulle vakavalle ja tarttuvalle eläintaudille.

Sorkka-alueen ihotulehdus eli DD on yksi pahimmista lypsykarjan tarttuvista sorkkasairauksista. Sen esiintyvyys on Suomessa ollut pitkään vähäinen, mutta esimerkiksi Tanskassa on karjoja, joissa 60–80 prosenttia eläimistä kärsii sorkka-alueen ihotulehduksesta.

"Sorkka-alueen ihotulehdus aiheuttaa yhden maailman suurimmista hyvinvointiongelmista. Tulehduksen vuoksi ontuva lehmä vähentää syömistään ja laihtuu, sen asema laumahierarkiassa kärsii ja se altistuu suurelle stressille", Kujala-Wirth toteaa.

Sorkkavälin ihotulehdus aiheuttaa ensin voimakasta turvotusta sorkkavälissä, kuumetta ja kipua. Sorkkaväli voi myös puhjeta ja erittää pahanhajuista eritettä. Taudin antibioottivaste on huono mutta kyky muodostaa resistenssi sitäkin parempi.

"Bakteeri yleensä siirtyy antibioottihoidon vaikutuksesta syvempiin kudoksiin odottelemaan parempia aikoja. DD on ikuinen riesa, joka voi muuttua krooniseksi", Kujala-Wirth toteaa.

Suomen DD-tilanteen selvittämiseksi käynnistettiin syyskuussa hanke, jossa käydään läpi 82 lypsykarjatilan eläinten sorkkaterveys. Tähän asti hankkeen piirissä tehdyt tutkimukset puhuvat karua kieltään.

"Tilanne on pahempi kuin luultiin, turhan vähän tiloilta löytyy terveitä jalkoja", Kujala-Wirth huokaa.

"Maailmalla kuitenkin eletään DD:n kanssa, joten se on mahdollista. Hankkeen tarkoitus onkin selvittää, minkä asteisena tauti Suomessa esiintyy ja mikä bakteerikanta sitä aiheuttaa. Ennen kaikkea on pyrittävä pysäyttämään sen muodostuminen epidemiaksi", hän lisää.

Lypsykarjaa maailmalla vaivaa myös paratuberkuloosi, johon ei ole hoitokeinoa. Se tarttuu eläimestä toiseen maidon ja lannan välityksellä, ja pitkän itämisajan jälkeen se voi aiheuttaa tuotoksen alentumaa, laihtumista ja näivettymistä.

Vaikka paratuberkuloosia esiintyy kaikkialla maailmassa, Suomessa sitä on todettu vain muutamissa emolehmäkarjoissa eikä koskaan lypsykarjalla.

Paratuberkuloosi ei kuulu Suomessa eikä EU:ssa virallisesti vastustettaviin tauteihin. Ruotsissa tartunta on saatu hävitettyä lopettamalla tartunnan saaneita karjoja.

Tänä syksynä alkaneen selvityksen tavoitteena on kartoittaa todellinen tilanne suomalaisilla tiloilla. Hankkeen puitteissa otetaan maitonäytteet 300 lypsykarjatilan 20 vanhimmasta lehmästä.

Paratuberkuloosia vastaan halutaan kehittää samanlainen vastustusohjelma kuin m. bovikselle, jotta karjan toteaminen vapaaksi taudista olisi helppoa.

Tärkeintä tilatason tautitorjunnassa on vastuullinen eläinkauppa. Taudit leviävät tehokkaimmin eloeläinten mukana, minkä vuoksi jokaisen ostettavan eläimen taustat on syytä selvittää. Eläinlääkärit kehottavatkin noudattamaan eläinkaupassa ETT:n ohjeita ja vaatimaan terveystodistuksen ennen eläinten siirtämistä.

Kaikista tarttuvien tautien oireista on oltava yhteydessä eläinlääkäriin. Tarttuvia tauteja vastustetaan koko elinkeinon yhteistyössä, ei asiaa piilottelemalla.