Tansaniassa mehiläistarhaus voi tappaa
Hunajantuotanto on Tansaniassa hengenvaarallinen harrastus. Paikalliset hakevat Suomesta oppia, jotta siitä saataisiin elinkeino. Afrikkalaisten mehiläisten kesyttämisessä suomalaisista ei ole apua.Tansanialainen mehiläistarhaus poikkeaa kotimaisesta monella tapaa. Yksi on itse tarhattava: afrikkalainen mehiläinen on kotopörriäistä ärhäkämpi.
Mehiläishoidon neuvoja Fabian Mandas kertoo, että Tansaniassa on tänä vuonna kuollut neljä ihmistä mehiläisten hyökkäyksiin.
”Mehiläiset ovat todella aktiivisia ja aggressiivisia. Metsää ei ole, joten ne pääsevät lentämään perässä pitkiä matkoja.”
Pesille ei ole asiaa päiväsaikaan. Varminta on odottaa yhdyskunnan rauhoittumista ja hiippailla paikalle iltapimeässä soihtujen kanssa.
Vielä lähinnä harrastus
Toistaiseksi tarhaus on Tansaniassa enimmäkseen harrastus, mutta siitä toivotaan elinkeinoa. Ammattiosaaminen kuitenkin puuttuu.
”Perinteinen mehiläistarhaus perustuu pitkälti yritykseen ja erehdykseen”, kertoo Terhi Evinen MTK:sta.
Evinen koordinoi ulkoministeriön rahoittamaa kehityshanketta, jonka tarkoituksena on mahdollistaa ammattimainen mehiläistarhaus Tansaniassa.
MTK:n lisäksi hankkeessa on mukana Suomen mehiläishoitajain liitto. Liiton entinen puheenjohtaja, mehiläishoitaja Jyrki Parikka toimii tansanialaisten kummina ja opettajana.
Naiset mukaan toimintaan
Tansaniassa käytetään enimmäkseen puunrungosta koverrettuja pölkkypesiä, jotka ripustetaan korkealle puunoksaan muurahaisilta suojaan. Pesät ovat painavia, eikä niitä voi tyhjentää tuhoamatta.
Tarkoitus on vaihtaa pölkkypesät helpompiin ylälistapesiin ja lopulta Suomessakin ammattikäytössä oleviin kehäpesiin.
Painavien pesien takia mehiläistarhausta on pitkään pidetty miesten työnä. Uusien, kevyempien pesien myötä myös naiset voivat työllistyä tarhauksella.
Ongelmana kustannukset
Pesien rakentaminen on Tansaniassa kuitenkin ongelma. Sähkö on kallista ja puutavara vähissä.
Yksi pesälaatikko maksaa 20–30 euroa. Tansanialaisen keskimääräinen bruttotulo vuodessa on 180 euroa.
”15–20 pesää pitäisi olla, että tuohon vuosituloon pääsisi”, Jyrki Parikka kertoo.
Pesiin pitäisi siis halvimmillaankin investoida melkein kahden vuoden palkka.
Tavoitteena on perustaa tuotanto-osuuskuntia, jotta sekä kustannukset että voitot voitaisiin jakaa kylän kesken.
Kehityshankkeessa pyritään lisäksi löytämään keinoja auttaa alkuinvestoinneissa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat

