”Kun jostain antaa palautetta, sen saa tuntea omissa nahoissaan” – lomittajapula vei lomat monelta kotieläintilalta

Lomittajista on pulaa etenkin Etelä-Suomessa. Kuva: Johannes Tervo

Kaikki kotieläintilat eivät saaneet pidettyä lakisääteisiä vuosilomiaan viime vuoden aikana, kertovat MT:n tietolähteet.

Tuottajat, joita ongelma koskee, eivät kuitenkaan halua puhua siitä lehdelle nimellään. Tilanteen julkisen kritisoimisen pelätään pahentavan tilannetta entisestään.

”Kun jostain antaa palautetta lomatoimistoon, niin sen saa tuntea omissa nahoissaan”, MT:n haastattelema maidontuottaja toteaa.

”Sehän se on, kun ei kukaan tahdo tohtia siitä julkisesti puhua”, maidontuottaja Tapani Haukilahti harmittelee. Hän on saanut omat lomansa pidettyä, mutta hän on kuullut useammasta tapauksesta, joissa osa lomista jäi kokonaan käyttämättä resurssipulan takia.

Hänen kokemuksensa mukaan lomittajavajetta perustellaan paikallisyksiköissä usein sillä, että sairauslomitukset menevät muiden edelle.

”Kuulostaa ikävältä”, toteaa vakuutus- ja hyvinvointiyksikön päällikkö Päivi Wallin Maatalousyrittäjien eläkelaitos Melasta.

Wallinin mukaan Melaan ei ole juuri tullut yhteydenottoja tiloilta, joiden lomat olisivat jääneet pitämättä takarajaan, eli seuraavan vuoden huhtikuun loppuun, mennessä.

”Melkein kaikilla kaikki 26 päivää toteutuvat vuosittain, mutta ei aina välttämättä silloin, kun tuottaja itse haluaisi”, hän arvioi. ”Varsinkin koulujen loma-ajat ovat hankalia, mutta esimerkiksi tammikuussa lomaa järjestyy yleensä hyvin.”

Sijaisavun puolella ongelmia esiintyy hänen tietojensa mukaan enemmän, ja siitä tulevan palautteen määrä on kasvanut. ”Sijaisapua ei tahdo järjestyä, tai se järjestyy liian hitaasti.”

Lomitusasiakkaat ovat Melaan tyytyväisyyskyselyjen perusteella kohtuullisen tyytyväisiä, kertoo Wallin. Tuloksissa ei ole viime vuosina tapahtunut muutoksia. Tuorein on vuodelta 2017.

”Tilastot tulevat perässä, viime vuoden tilannetta emme vielä tiedä”, Wallin toteaa.

Wallin on hyvin huolissaan siitä, että avoimia lomittajien työpaikkoja ei tahdota saada täytetyksi kaikkialla maassa. Myös tilapäistyövoimaa on monessa paikallisyksikössä aiempaa vähemmän. Yleinen hyvä työtilanne vetää tekijöitä muihin töihin.

Varsinkin Etelä-Suomessa työpaikkojen tarjontaa on paljon, joten lomittajia on vaikea löytää. ”Tämän ongelman ratkaisemiseksi tarvitaan entistä enemmän kaikkien osapuolten välistä yhteistyötä.”

Wallinin mukaan samaa viestiä alan kiinnostavuudesta tulee oppilaitoksista. Maatalousala ei kiinnosta, ja syitä on useita. Lomittajan työpäivä jakautuu usein kahteen osaan, mikä on etenkin lasten vanhemmille hankalaa.

Lisäksi tilojen harventuminen pidentää entisestään ajomatkoja, joita ei lasketa työaikaan.

Paikallisyksiköt ehtivät viime hallituskaudella jo valmistautua lomituksen siirtymiseen maakunnille eivätkä palkanneet väkeä. Nyt tilanne lomitusvastuista ja mahdollisista muutoksista on jälleen avoin.

Hallitusneuvottelujen tuloksista riippuu, toteutetaanko lomitus maakunnallisesti vai muulla tavoin ja otetaanko esimerkiksi osakeyhtiömuotoiset tilat mukaan kokonaisuuteen.

Veteliläinen Haukilahti hoitaa puolisonsa kanssa 120 lypsylehmää ja lomailee yleensä viikon jaksoissa. ”Joskus jos saisi kaksi viikkoa, se olisi lottovoitto.”

Pariskunta suosii maksullisia lomia vuosilomien lisäksi jaksamisen vuoksi.

”Loma on palautumisen kannalta erittäin tärkeää, mutta tässä taloustilanteessa maksullinen loma ei kovasti houkuta. Kyllä sosiaalipolitiikalla pitää olla toimiva järjestelmä, joka takaa, että edes ne 26 lomapäivää saa vuodessa pidettyä.”