”Tilan jatkaminen on aina ollut selvä asia”
Kari Salonen Henkilönostinten vuokraus on yksi Pasin yrityksen toimialoista. Kuva: Viestilehtien arkistoLOIMAA (MT)
Knuutilan tilalla Loimaan Niinijoella vaihtuu isäntä näinä päivinä. Olavi Markulasta tulee aktiivinen eläkeläinen, kun poika Pasi Markula astuu vuorollaan savisiin saappaisiin.
Molemmille on aina ollut selvää, että näin käy. Pasi on osallistunut tilan töihin pienestä pitäen ja suunnitellut opintonsa, työnsä ja asumisensa tulevaan isännyyteen tähdäten.
Tosin eihän elämässä mikään ole itsestään selvää. Olavi muistaa korostaa olevansa todella tyytyväinen, että tilalle on jatkaja.
Peltojen pois myyminen tuntuisi hänestä ylipääsemättömältä.
Samoin ajattelee Pasi.
”Vaikka tämä ei mikään sukutila olekaan, kyllä tähän on kasvanut kiinni.”
Knuutilan tila oli Olavilla ja Marjalla vuokralla 15 vuotta ennen kuin se ostettiin omaksi vuonna 1988.
Karja oli lähtenyt tilalta jo 1960-luvulla.
Nyt peltoa on 88 hehtaaria ja metsää 55. Pääviljelykasvina on ollut mallasohra. Lisäksi tuotetaan leipävehnää, rypsiä ja kauraa.
”Kyllä tämä pinta-ala on meidät leivässä pitänyt, vaikka rikastumaan ei ole päässyt”, Olavi toteaa.
Rahan perässä ei Pasikaan ole – siinä tapauksessa valinta olisi ollut ihan muu kuin tilan jatkaminen.
Sekä isä että poika tietävät, että tulot ja menot on laskettava tarkkaan ja koko ajan seurattava, mitä viivan alle jää.
Rahaa enemmän Pasi arvostaa viljelijän työssä vapautta. Hänestä ei olisi kaupunkilaiseksi eikä tekemään palkkatyötä kellon orjana seitsemästä neljään.
Olavilla on ollut epäilyksen hetkensä. Kun Pasi aikanaan lähti Loimaan maatalousoppilaitokseen, isä neuvoi häntä hakeutumaan mieluummin jollekin muulle alalle.
”Silloin tuli joka tuutista sitä samaa, ettei maatalous pärjää, eikä sillä ole mitään tulevaisuutta. Aloin itsekin uskoa siihen”, Olavi kertoo.
Poika piti päänsä ja kävi koulunsa.
Nyt uskoa taas riittää Olavillakin.
”Toivotaan että asiat menevät parempaan päin. Ruokaa tarvitaan aina.”
Maatila ei ole Pasin ainoa leipäpuu. 17 vuotta sitten hän perusti oman yrityksen, joka tekee muun muassa paalaus-, lumi- ja nurmikonleikkuu-urakointia – ja mitä nyt asiakkaat ovat keksineetkin kysyä. Lisäksi vuokrataan henkilönostimia.
Pasi, hänen avopuolisonsa ja 7-vuotias Matias asuvat 1,5 kilometrin päässä tilalta.
Näin jatketaan toistaiseksi: Olavi ja Marja jäävät tilan päärakennukseen.
”Tässä on aikaa miettiä rauhassa tulevia järjestelyjä.”
Pasin elämä ei paljon muutu. Hän on aiemminkin tehnyt tilalla paljon töitä. Avopuoliso jatkaa työtään tilan ulkopuolella.
Miksi jatkaja on juuri Pasi?
Koska hänen veljensä on pahasti allerginen, myös viljanpölylle. Ja siksi, ettei tilasta olisi riittänyt elantoa molemmille veljeksille.
Tilakauppa ajoitettiin tähän hetkeen siksi, että Pasi täyttää seuraavaksi 40 vuotta. Sen jälkeen hän ei enää saisi nuoren viljelijän tukea.
Itse sukupolvenvaihdosprosessiin meni pari kuukautta.
Pro Agrian asiantuntija teki likvi-laskelmat, jotka hyväksyttiin elykeskuksessa vain pienin tarkennuksin. Ja nopeasti – sukupolvenvaihdoksia ei täällä juuri tehdä, joten käsittelyruuhkaa ei niissä ole.
Samaan aikaan haettiin Olaville ja Marjalle eläkepäätös.
Verottajalta pyydettiin ennakkopäätös, jotta nähtiin, mitä mieltä se oli kauppahinnasta.
Sekä Olavi että Pasi kehuvat Niinijoen Osuuspankkia, joka on ollut prosessissa suureksi tueksi. He eivät usko, että apu johtuu pelkästään siitä, että molemmat ovat pankin hallinnossa.
Pasi ei suunnittele tilan tuotantoon oleellisia muutoksia. Erikoiskasvit eivät savelle sovi, joten entisellä kasvivalikoimalla jatketaan.
Siitä hän on iloinen, etteivät Olavi ja Marja koskaan hankkineet karjaa. Sellaista sitovuutta hän ei halua.
”Kuka ne hoitaisi, kun minulla on niin paljon menoa.”
Hän on muun muassa kaupunginvaltuuston jäsen, ympäristö- ja kaavalautakuntien puheenjohtaja ja Loimaan yrittäjien puheenjohtaja.
Olavi aikoo saada eläkeläisen aikansa kulumaan tilan töissä, pihan hoidossa ja talvella klapien teossa – siitä hän nauttii erityisesti.
SATU LEHTONEN
Vaikka tämä ei
mikään sukutila
olekaan, kyllä
tähän on
kasvanut kiinni.
pasi markula
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
