Maatilamatkailukohteen perustaminen kiinnostaa Topias Rauhamaata. ”Pihassa on aitta joka voisi toimittaa majoituksen roolia.” Kuva: Juha Tanhua
22-vuotias viljelijä Topias Rauhamaa uskoo maatalouteen ‒ ”Suomalaista ruokaa pitäisi pystyä brändäämään paremmin”
Rauhamaa haluaisi elättää itsensä kokonaan maataloudella. Kustannuskriisistä huolimatta reipas nuori mies suhtautuu tulevaisuuteen positiivisesti, mutta realistisella otteella.Kärkölä
Rauhamaa haluaa pysyä kehityksen mukana, kuitenkin oman tilan tarpeiden mukaan. Hän pyrkii hyödyntämään uutta teknologiaa ja saamaan koulusta kaiken opin irti omaa toimintaa varten. Kuva: Juha TanhuaTopias Rauhamaa on ollut Iso-Sinkin tilan arjessa mukana pienestä pitäen. Jo 7-vuotiaana hän harjoitteli traktorilla ajoa pihapiirissä.
”En ole koskaan osannut kuvitella itselleni mitään muuta ammattia”, Rauhamaa sanoo.
Tilalla tehtiin sukupolvenvaihdos toukokuussa. Viimeistään tuolloin hän tajusi, kuinka kriittisessä tilanteessa maatalous on.
”Minä kuitenkin uskon maatalouteen, suomalaista ruokaa tarvitaan tulevaisuudessa. Täytyy vain miettiä, mikä on taloudellisesti järkevin kasvi tuottaa.”
Rauhamaalla on kasvintuotantotila. Sianlihantuotanto oli tilan päätuotantosuunta vielä 10 vuotta sitten Rauhamaan vanhempien ollessa tilanpitäjinä. ”Investointipaine ja huono kannattavuus alkoivat painaa päälle ja päätuotantosuunta vaihdettiin kokonaan kasvinviljelyyn.”
Kaupan rooli suomalaisessa yhteiskunnassa ihmetyttää Rauhamaata.
”Ei kaupan miljoonien voitto viime vuodelta mikään taputtamisen paikka ole. Kyllä se jostain kertoo.”
Myös Yaran ensimmäisen vuosineljänneksen tulos pöyristytti. ”Se ei oikein mene yksi yhteen mahdottomien lannoitteiden hintojen kanssa.”
”Kaikkia näitä toimijoita koskee sama ristiriita: puhutaan yhtä mutta tehdään toista.”
”Jonkinlainen markkinalaki tähän täytyisi tulla, vastaavanlainen mitä maa- ja metsätalousministeri Antti Kurvinen on ehdottanut.”
Rauhamaan mielestä markkinoilta pitäisi saada riittävän korkea hinta alkutuottajalle. ”Ei kuluttaja siihen kaadu, jos ruuan hinta hieman nousee.”
”Varsinkin kun suomalainen ruoka on nyt aika hyvässä vedossa Ukrainan sodan myötä.”
Rauhamaan mielestä sota on herätellyt poliitikkoja suomalaisen huoltovarmuuden tärkeyteen ja maatalouden pilkkaaminen on hieman vähentynyt. ”Ei kuitenkaan kokonaan poistunut.”
”Suomalaista ruokaa pitäisi pystyä brändäämään paremmin vientiä varten. Se on maailman puhtainta ilman luomuakin.”
”Fakta on, että tilojen määrä vähenee. Se tarkoittaa kuitenkin myös sitä, että peltoa tulee tarjolle lähialueille. Nykyisellä konekannalla pystyisin viljellä pariasataa hehtaaria.”
Jos peltoala kasvaa siitä ylöspäin, kaikki kulut ja kustannukset kasvavat. Silloin konekapasiteettia ja kuivauskapasiteettia täytyy uusia.
Syksyn ja talven hintoja on mahdotonta ennustaa. Samoin sadonkorjuun sujumista. Kuivatus- ja polttoainekustannukset ovat vielä auki. Rauhamaan vilja kuivataan öljyllä.
Rauhamaa on kysynyt tarjouksia hakekuivatusjärjestelmästä. ”Myös rakennuskustannukset ovat nousseet paljon, joten sitä investointia ei ole alettu tekemään.”
Rauhamaata epäilyttää hakekuivatuksessa se, miten puun polton käy tulevaisuudessa. ”Hakehan täytyisi saada omista tarpeista, jotta se olisi taloudellisesti järkevää.”
Kustannuskriisistä huolimatta reipas nuori mies suhtautuu tulevaisuuteen positiivisesti, mutta realistisella otteella. Ideoita riittää.
Esimerkiksi laidunnus yhteistyössä paikallisten eläintilojen kanssa kiinnostaa ja mansikantuotantoa on pohdittu jo vanhempien ollessa viljelijöinä.
Rauhamaa haluaisi kasvattaa erikoiskasvien tuotantoa. Kumina kiinnostaa monivuotisuutensa takia.
”Syysvilja-alaa tulen kyllä lisäämään tulevaisuudessa.” Se helpottaa työtaakkaa keväällä ja kevätviljojen satotaso on viime vuosina jäänyt alhaiseksi kuivien keväiden ja kesien takia.
Hevosheinätuotannon alaa voisi hieman suurentaa, mutta tuotantokustannusten raju nousu pistää miettimään.
Fakta on kuitenkin, että jos tilanne ei muutu, jokin muu työ on saatava viljelyn rinnalle.
”Olen mietittinyt, jos työskentelisi asiantuntijatehtävissä, esimerkiksi neuvonnan tai kirjanpidon parissa valmistumisen jälkeen.”
”Tottakai haluaisin elää pelkästään tällä. Mutta maatalous täytyy rahoittaa jollain muulla.”
Topias Rauhamaa sai Kärkölän Kärnäpää-palkinnon vuonna 2018-2019. Kärnäpää on Kärkölää puheilla ja teoilla tunnetuksi tehnyt kärköläläinen. Kuva: Juha TanhuaRauhamaan mielestä ulospäinsuuntanut, yhteistyöhalukas ja tulevaisuuteen katsova ihminen pärjää maanviljelijänä.
Edelliset sukupolvet ovat viljelleet tilaa vajaat 30 vuotta. ”Minä pyrin viljelemään vielä kauemmin.”
Topias Rauhamaa
22-vuotias maanviljelijä. Peltoa 140 hehtaaria, joista 75 omaa ja 65 vuokramaita. Metsää noin 50 hehtaaria.
Opiskelee Hämeen ammattikorkeakoulussa agrologiksi, lisäksi käynyt viljelijän EU-kurssin tukikelpoisuutta varten.
Asuu Kärkölässä Iso-Sinkin tilalla.
Viljelee kauraa, ohraa, rehu- ja tarhahernettä, syysvehnää ja -ruista, rypsiä sekä hevosheinää. Ohra ja kaura ovat tilan pääkasveja vuorovuosin.
Suurin osa tuotannosta menee rehuksi, mutta kauraa ja syysviljoja menee elintarviketeollisuuden käyttöön jonkin verran.
Rypsi menee öljyntuotantoon. Ohran Rauhamaa tuottaa naapurin karjatilalle.
Hoitaa myös kunnan latuverkostoja ja on mukana kunnallispolitiikassa.
Rauhamaa tekee jonkin verran viljelyn ohella koneurakointia ja on työskennellyt muilla tiloilla. Viime talvena hän oli hommissa paikallisella vaneritehtaalla.
Lue myös:
Ruuan hinnassa laskua kesäkuussa, kotimaassa ohran ja kauran hinnat painuivat alle 300 euron
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
