Pellon hinta seuraa paremmin yleistä talouskehitystä kuin maatalouden tulokehitystä

Pellon hinta ja maatalouden kannattavuus ovat menneet eri suuntiin. Kuva: Jukka Pasonen

Peltomaan keskihinta on noussut 1990-luvun puolivälistä alkaen, vaikka maatalouden kannattavuus on samaan aikaan heikentynyt.

Lähtökohtaisesti pellon hinnan tulisi seurata maatalouden tulokehitystä, mutta niin ei ole käynyt. Peltojen hinta näyttää seuranneen talouden yleistä kehitystä, sanoo aihetta tutkinut Juho Valtiala Helsingin yliopistosta.

Hän tutki pellon hintojen suhdetta lyhyeen markkinakorkoon, bruttokansantuotteeseen sekä vanhojen omakotitalojen hintaan.

Korko kertoo lainarahan hinnan sekä vähimmäistuotto-odotukset. Bruttokansantuote ja asuntojen hinnat kuvaavat yleistä talouskehitystä ja kasvuodotuksia.

Tutkimuksessa käsiteltiin vapailla markkinoilla tehtyjä peltokauppoja eli sukulaisten väliset maakaupat eivät kuuluneet aineistoon.

Tilastollisesti pellon hinta on seurannut ennemmin muiden sijoituskohteiden hintoja kuin maatalouden tulokehitystä, Valtialan tutkimuksesta selviää.

Hänen mukaansa ei kuitenkaan voida vetää johtopäätöstä voimakkaasta yhteydestä pellon ja yleisen talouskehityksenkään välillä. Syynä tähän on muun muassa peltokauppojen suhteellisen vähäinen määrä sekä peltoinvestoinnin luonnostaan pitkä takaisinmaksuaika.

Toisaalta heikkokin yhteys pellon ja muiden sijoituskohteiden välillä voi olla viljelijöille ongelmallinen, koska maatalouden tulokehitys ei samalla tavalla kytkeydy yleiseen talouskehitykseen.

Viime vuosina pellon hurjin hinnannousu on taittunut.